Asiakas kysyy tarjousta, yhteistyökumppani raporttia, lapsi vanhemman päätöstä kaverille yökylään menosta.
Vastaa aina näin:
”Saat tarjouksen ke 21.4 mennessä”
”Toimitan raportin 22.5 klo. 18.00 mennessä”
”Iskä lupaa miettiä asiaa, ja kertoa päätöksensä huomenna ennen aamupalaa”
Miksi suosittelen tätä tapaa?
Nyt sinulla on selvä deadline, jolloin koko homman aikataulutus on helpompaa.
Jos lupaat hoitaa asian ”alkuviikolla”, ”viikonlopun aikana” tai ”ensi viikon puolella”, niin itse deadlinesta tulee ylimääräinen epävarmuustekijä.
Mitä seuraa?
Lykkäät asian hoitamisen viime hetkille, sillä epämääräinen ’aikaraami’ mahdollistaa tämän.
Ja kuten olen aiemmin tännekin kirjoittanut, aivot rakastavat varmuutta – keskeneräiset työt jäävät ’avoimina luuppeina’ häiritsevästi mieleen kolistelemaan. Tätä kutsutaan ”Zeigarnik-efektiksi”.
Teet aivoillesi valtavan palveluksen, mitä konkreettisemman aikarajan tehtävillesi luot. Epävarmuuden tunne aiheuttaa valtavaa stressiä, ei pelkästään sinulle, mutta myös toiselle osapuolelle.
Tarkasti aikataulutettu kalenterimerkintä on siis niin sinun kuin kaikkien muidenkin paras ystävä.
Voit ajatella tarkkojen aikamääreiden lupaamista eräänlaisina ’palautusluukkuina’, joihin sinun pitää asiat saada tuupatuksi ennen aikarajan sulkeutumista.
Aluksi tämä voi tuntua hieman ahdistavalta…
…mutta vakuutan, että pian luovut kokonaan niistä kuuluisista epämääräisistä aikaraameista.