Keskittymishaasteet työssä eivät kerro keskittymiskyvyn heikentymisestä. Homo Sapiensin kyky keskittyä ei ole nimittäin heikentynyt 300 000 vuoteen. Keskittymistä ei tulisi ajatella ”voimana” tai ”lihaksena”, jota tulisi harjoittaa viikkotolkulla.
Kuvittele esivanhempasi väijymässä saalista keihään kanssa: aivot tulvillaan noradrenaliinia ja dopamiinia, keskittyminen huipussaan.
Kuvittele nykyihminen metsällä väijymässä saalista kiväärinsä kanssa: aivot tulvillaan noradrenaliinia ja dopamiinia, keskittyminen huipussaan.
Aivojemme biologia on nykyään täysin sama kuin esimerkiksi ensimmäisillä Homo Sapiens-lajin edustajilla. Meillä on täysin samat välittäjäaineet, täysin samat aivoverkostot keskittymiseen.
Keskittynyt tila napsahtaa aivoissamme päälle välittömästi, kun motivaatiojärjestelmämme signaloi jonkin asian olevan meille riittävän tärkeä.
Tylsä ja merkityksetön työtehtävä on aivoille ’huono investointi’ kuluttaa energiaa: ajatus karkailee, sillä aivot yrittävät löytää palkitsevimpia asioita ympäristöstä…
… mutta heti, jos työtehtävä on riittävän tärkeä, pystymme keskittymään yhtä hyvin kuin 300 000 vuotta vanhat aivomme. Eikä meillä ole hetkeäkään vaikeuksia uppoutua työtehtävään!
Tällaisen keskittymisen löytämiseen emme tarvitse useiden viikkojen tietoisuus- ja keskittymisharjoituksia. Emme myöskään tarvitse somepaastoja.
Aivot ovat ’biologinen laskentakone’, joka arvioi jatkuvasti eri asioiden subjektiivista arvoa. Asioiden subjektiivinen arvo on puolestaan se, mikä määrittää, miten intensiivisesti suuntaamme keskittymisemme haluttuun asiaan.
Jos haluat parantaa keskittymiskykyäsi, en käyttäisi liikaa aikaa erilaisiin keskittymis- tai tietoisuusharjoituksiin, vaan pohtisin sen sijaan, miten löytäisin haluamiini tehtäviin enemmän subjektiivista merkityksen tunnetta.
Tätä varten meille on kehittynyt kyky ’tietoiseen reflektioon’: reflektion tarkoitus on auttaa meitä matkaamaan tulevaisuuteen, pohtimaan asioiden tärkeyttä ja hyödyllisyyttä pitkällä aikavälillä.
Kun puhumme tahdonvoimasta tai sinnikkyydestä, puhumme juuri tästä: tietoisesta itsereflektiosta, jonka aikana yritämme löytää perusteluita jatkaa kyseisessä tehtävässä. Mitä paremmat perustelut (=mitä suuremman merkityksen) keksimme, sitä motivoituneempia olemme jatkamaan.
Keskittyminen ei ole ”impulssien jarruttamista”…
…keskittyminen on sitä, että jokin asia on meille niin mukaansatempaava, ettei meidän täydy edes miettiä muita kilpailevia vaihtoehtoja energiamme suuntaamiselle.
Meidän täytyy antaa ’syy’ keskittymiselle, sitä varten kykymme keskittyä on ylipäätään kehittynyt.
*Lisää luettavaa: Müller, T., & Apps, M. A. (2019). Motivational fatigue: A neurocognitive framework for the impact of effortful exertion on subsequent motivation. Neuropsychologia, 123, 141-151.