Siirry suoraan sisältöön

Miniblogi: Olemme valtavasti velkaa ’ylisuorittajille’

Olemme valtavasti velkaa ’ylisuorittajille’, sillä ilman heitä emme olisi ihmislajina koskaan selvinneet näin pitkälle – sen sijaan, että tuomitsisimme heidät, meidän tulisi ymmärtää heitä.

Lajimme kehityshistorian aikana on ollut tärkeää, että joukossamme on ollut aina niitä yksilöitä, jotka ovat jaksaneet lähteä etsimään ”vielä vähän lisää” ruokaa tai ”vielä hieman parempaa” suojaa, kun muut ryhmästä ovat tyytyneet siihen, mitä heillä jo nykyisellään on.

Tämä pieni joukko on lähes pakonomaisesti uskonut edistävänsä ryhmän parasta ylimääräisellä työllä.

Evoluutiota ei kiinnosta pätkääkään se, olemmeko hyviä meditoijia tai osaammeko elää hetkessä. Kenties tästä syystä sisäinen dialogimme keskeyttää meidät niin usein: on parempi olla koko ajan hieman valppaana kuin uppoutua liian syviin mietteisiin, ja tulla saalistajien syömäksi.

”Flowta” tarvittiin muinoin hyvin säännöstellysti, lähinnä metsästyksessä. Ei ihmekään, että tuohon tilaan voi olla nykyään vaikea päästä monissa työtehtävissä.

Kaiken taustalla vaikuttaa muinainen neurokemikaali nimeltään dopamiini. Dopamiinijärjestelmäämme ei kiinnostaa hittoakaan olemmeko onnellisia tai onko meillä jo riittävästi resursseja nyt: dopamiinijärjestelmämme saa meidät janomaan koko ajan lisää, ihan vain varmuuden vuoksi.

Historia tuntee lukuisia merkkihenkilöitä, joita voisimme nimittää ”dopamiiniviritteisiksi” yksilöiksi: Leonardo Da Vinci, Einstein, Marie Curie, Martin Luther King, Elon Musk, Frida Kahlo, Pablo Picasso…

Ilman edellä mainittuja ihmisiä, monet suurista edistysaskeleista olisi jäänyt ihmiskunnalta kenties ottamatta.

He ovat todennäköisesti nauttineet työstään, kokeneet toistuvia ja aitoja palkitsemisentunteita – aivan samoin kuin ne esivanhempamme, jotka ovat muiden vielä nukkuessa päättäneet lähteä etsimään jotain, millä voisivat ryhmän sopeutumista ympäristöön edistää.

Ja yhä edelleen keskuudessamme on ihmisiä, jotka omistavat suuren osan elämästään mm. työllensä, josta on tullut heille yksi merkittävin aitoja palkitsemisentunteita tuottava asia elämässä.

Evoluutiota ei kiinnosta se menehtyikö parempaa suojaa tai ruokaa etsivistä esivanhemmistamme osa – tämä oli välttämättömyys. Nykyiset vitsauksat, kuten uupuminen tai loppuunpalaminen ovat eräänlaisia ”välttämättömyyksiä”, mitkä kuljettavat ihmislajiamme kohti uuden löytämistä. Eikä evoluutiota kiinnostaa hittoakaan muutama uupunut yksilö siellä täällä.

Kuulostaa karulta, mutta tämän ymmärtämättä jättäminen vasta karua olisikin. Aivojen biokemian ymmärtäminen evolutiivisesta näkökulmasta on välttämättömyys, jos haluamme ymmärtää syitä uupumisen taustalla.

’Ylisuorittajat’ eivät poistu koskaan keskuudestamme. Liian usein tuomitsemme heidät sellaisina yksilöinä, jotka eivät ymmärrä lopettaa ajoissa….

…parempi olisi kuitenkin ymmärtää, ja löytää oikeat keinot tukea näiden ihmisten suorittamista mahdollisimman kestävällä ja ennaltaehkäisevällä tavalla.

Heidän työpanoksensa on arvokasta koko maailmalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *