Taannoin eräässä haastattelussa minulta kysyttiin, miten yksittäinen työntekijä voi vaikuttaa tilanteeseen, jossa hän kokee jatkuvaa myönteisten tunnetilojen puutetta työssään. Avasin asiaa muutamalla periaatteella.
Tunnetaidot auttavat tutkitusti käsittelemään kaikenlaisia kielteisiä tunteita, kuten epäoikeudenmukaisuutta, epävarmuutta ja arvostuksen puutetta, sillä niiden avulla erilaiset tunnekuohut osataan sekä sanoittaa että uudelleenkehystää suotuisammalla tavalla.
Ihan aluksi kannattaa siis opetella tunnistamaan ja sanoittamaan erilaisia tunnetiloja, jotta niitä osaisi käsitellä myös toisten kanssa paremmin. Empatialla on tässä tärkeä rooli: usein puhtaan raivon sijasta on järkevämpi miettiä, että ”miksihän tässä työyhteisössä nämä tunteet eivät toteudu, ja voisinko minä itse vaikuttaa asiaan jotenkin”.
Pelkkien ongelmien nostamisen sijaan, olisi siis hyvä miettiä myös konkreettisia ratkaisuja toisille ehdotettavaksi: usein kun saa yhden ihmisen mukaan, niin kolmas ja neljäskin innostuvat; kannattaa siis ajaa muutosta pienin askelin.
Ja kannattaa myös muistaa, että usein työyhteisöissä ihmiset eivät toimi tarkoituksella epäasiallisesti: ehkä he ovat vain oppineet perustelemaan itselleen, miksi tietyllä tavalla toimiminen on ihan ok tässä ympäristössä. Tällöin paras tapa vaikuttaa onkin löytää vakuuttavia todisteita omien näkemystensä tueksi, niitä yritän parhaani mukaan itsekin teille täällä tarjoilla.
Mutta joka tapauksessa, on ikävien tunteiden kierre päässyt syntymään mistä syystä tahansa, tulisi se tulisi pysäyttää mahdollisimman nopeasti.
Jokaisen olisi hyvä opetella pysymään jämäkkänä aina tarpeen vaatiessa – voit esimerkiksi ilmaista työkaverille tai esihenkilölle, että ”hei, olen nyt riittävän pitkään yrittänyt ymmärtää, miksi täällä toimitaan näin, ja vihdoin haluaisin asiaan muutosta”. Yleensä tässä kohtaa pääset sekä kuulemaan muiden näkemykset että perustelemaan omasi.
Totean vielä, että vaikka olisitte luoneet työpaikalla yhteiset pelisäännöt, niin usein voi olla, että tulkitsemme niitä eri tavoin: ei siis ainoastaan riitä, että ymmärrämme teorian tasolla, kuinka meidän tulisi toimia, vaan meidän täytyy aktiivisesti seurata pelisääntöjen toteutumista ja muokata niitä tarpeen tullen. On kyse sitten VALOJA aivoille-mallista, tai mistä tahansa apuvälineestä, ne tarjoavat ainoastaan työkalut…
…mutta työkaluja tulisi osata käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tässä kohtaa nouseekin empaattinen johtaminen, tai kuten sitä tykkään kutsua ”kevytsydäminen tunnejohtaminen”, tärkeään rooliin. Luottamus ja työyhteisön tunnepihka eivät synny korulauseista, vaan päivittäisistä teoista – isoista ja pienistä. Siinä meillä kaikilla on iso vastuu!
Eräässä yrityksessä lähdettiin tovi sitten, vetämäni työpajan jälkeen, kehittämään ilmapiiriä ja ”me-henkeä” VALOJA-aivoille mallin pohjalta. Odotan innolla, kun pääsen kuulemaan ensituloksista 🧠💚