Eräässä tutkimuksessa (Kaplan ym. 2016) havainnoitiin aivokuvantamislaitteella tutkimushenkilöiden, joilla oli vankkumaton poliittinen kanta, aivojen aktiivisuutta silloin, kun heidän uskomuksensa kyseenalaistettiin.
🔎 Mitä löydettiin?
Mielenkiintoinen löydös oli, että aivojen ’paniikkinappula’ eli mantelitumake oli aktiivisempana niillä, jotka puolustivat voimakkaimmin kantaansa.
Heillä aivot ts. menivät ”taistele tai pakene”-moodiin, mikä viittaa siihen, että oman vankkumattoman kannan kyseenalaistaminen johtaa samantyyppiseen reaktioon kuin jos juoksisit leijonaa karkuun.
Paras tapa välttää tämä ”paniikkitila” onkin aktivoida aivojen etuotsalohkon alueita eli ts. lievittää tunnekuohua järkeilemällä:
🤔 ”Mistä tämä johtuu?”
🤔 ”Reagoinko kenties turhan voimakkaasti?”
🤔 ”Ajattelen järkevämmin, jos rauhoitun – mikään ei uhkaa henkeäni”.
💡Mitä voimme tästä oppia?
Hauska ajatella, että siinä missä esivanhempiemme suurimmat uhat olivat omaa ryhmäämme vastaan hyökänneet saalistajaeläimet, nykyään hyvinvointiamme uhkaa, tuskin mikään muu enempää, kuin toiset ihmiset – heidän sanomisensa ja mielipiteidensä aiheuttamat ahdistavat kokemukset.
”Kognitiivinen kompleksisuus” on psykologiassa esiintyvä termi, jolla viitataan siihen, kuinka ”monelta eri kantilta” ihminen kykenee asioita tarkastelemaan. Tämän taidon kehittäminen auttaa ymmärtämään (tai ainakin sietämään) paremmin vastakkaisia mielipiteitä – ja havaitsemaan niissä esiintyvä nyansseja.
✅ Miten toteuttaa tätä käytännössä?
Oma suhtautumiseni eriäviin mielipiteisiin on aina ollut uteliaan kiinnostunut. Vaikka toinen esittäisi omasta mielestäsi kuinka ”pöhköjä” ajatuksia tahansa, lähestyn näitä ’ajatuksen utusia’ sillä asenteella, että niistäkin voin oppia aina JOTAIN uutta – kenties päästä lähemmäs jotain suurempaa totuutta.
Seuraavalla kerran, kun törmäät mielipiteisiin joista et pidä, sen sijaan että miettisit mistä kaikesta olet eri mieltä (ja aktivoisit aivosi paniikkitilaan), pohdi sitä, mikä tässä ajatustenvaihdossa oli se yksittäinen asia, josta opit kaikista eniten.
Kaikkien ihmisten kanssa ei pysty käymään aitoa vuoropuhelua, eikä näin täydy ollakaan, mutta kaikilta ihmisiltä voi silti oppia aina jotain.
Ja kannattaa muistaa: suurimmat stressinlähteet toisille ihmisille, olemme usein me itse❗
*Lisää luettavaa: Kaplan, J. T., Gimbel, S. I., & Harris, S. (2016). Neural correlates of maintaining one’s political beliefs in the face of counterevidence. Scientific reports, 6(1), 1-11.