Siirry suoraan sisältöön

Miniblogi: Miksi vaatimattomuus tekee meidät suomalaiset onnellisiksi?

Eläinmaailmassa on havaittu eräs toistuva piirre: lajeilla, jotka eivät joudu taistelemaan jatkuvasti hengestään, on aivan toisenlaiset stressinlähteet.

Nämä stressinlähteet liittyvät laumaelämään – erityisesti lauman jäsenten välisiin statustaisteluihin.

Kun eläimillä, kuten ihmisillä, on paljon sosiaalista ”luppoaikaa”…

…on niillä myös runsaasti aikaa aiheuttaa psykologista kiusaa toisilleen.

Professori Sabolskyn mukaan modernin yhteiskunnan suurimmat krooniset stressinlähteet liittyvät taipumukseemme vertailla itseämme koko ajan muihin.

Kaveriporukan keilaustiimissä saatamme olla joukkueen kapteeni, tämä saa meidät onnelliseksi. Töissä puolestaan kaikki muut ympäriltä ylenevät, jolloin joudut itse nopeasti arvoasteikolla heikompaan asemaan.

Kuvitelkaa, mitä jatkuva sosiaalisen median selaaminen tekee stressillemme: kaikilla muilla menee hyvin, meillä ei.

Omaisuuden määrä on aina suhteellista, subjektiivista. Tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että paras mittari tyytyväiselle elämälle on, millaiseksi koemme suhteellisen asemamme yhteiskunnassa. Tämä liittyy läheisesti autonomian ja kyvykkyyden tunteeseen eli siihen, onko meillä tunne itsestämme kyvykkäänä toimijana tässä yhteiskunnassa.

Kaikissa konteksteissa emme voi olla nokkimisjärjestyksessä ylimpänä, eikä meidän tarvitse ollakaan. Me pystymme kuitenkin tietoisesti vaikuttamaan siihen, että hakeudumme tilanteisiin, joissa meidän ei tarvitse jatkuvasti stressata statusasemaamme.

Myös epäoikeudenmukaisuudelle on näppinsä pelissä. Meidän on helpompi hyväksyä suhteelliset muutokset statuksessa, jos koemme muutoksen oikeudenmukaisena. Puolestaan silloin, jos statusasemamme muuttuu niin, että koemme muutoksen epäoikeudenmukaiseksi, seuraa tästä usein pitkäkestoista stressiä.

Kun pohditaan uupumista, aivojen ylikuormittumista, on kyse aina toistuvista ennustusvirheistä.

Dopamiinijärjestelmämme luo ennustuksia ja motivoi meitä tavoittelemaan asioita niiden mukaisesti. Jos ennustuksemme osuvat toistuvasti väärään, eli emme yllä tavoitteisiimme, on seurauksena usein ikävä kierre.

Kierre alkaa siitä, että stressijärjestelmä saapuu tukemaan motivaatiojärjestelmäämme. Yhdessä ne pyrkivät varmistamaan, että pääsemme tavoitteisiimme jatkossa. Kun tavoitteet ovat jatkuvasti liian korkealla, stressijärjestelmä yrittää motivoida meitä jatkamaan entistä kovempaa.

Tiedätte mitä käy. Tämä on uupumisen anatomia, asetetut ennusteet ja todellisuus eivät kohtaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö suuria asioita kannattaisi tavoitella. Ehdottomasti kannattaa, kunhan resurssit ja työkalut niiden saavuttamiseksi ovat kunnossa. Silloin ennusteisiin todella päästään, vieläpä melko usein.

Usein vaatimattomuus, odotusten laskeminen kannattaa. Kollektiivinen vaatimattomuus lisää myös hyvinvointia yhteiskunnassa. Muiden vaatimattomuus saa meidät tuntemaan itsemme pärjääviksi yksilöiksi heidän rinnallansa.

Pätee niin työpaikalla kuin arjessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *