Olen puhunut tästä ennenkin: miten aikuisena kannattaisi harrastaa liikuntaa? Toiset vannovat viiden viikoittaisen salitreenin, toiset päivittäisen juoksulenkin voimaan.
Minä puolestaan vannon monipuolisen harrastamisen tärkeyteen.
Miksi näin?
Mitä enemmän olen perehtynyt liikunnan kykyyn ehkäistä muistisairauksia, sitä vakuuttuneempi olen, että viimeistään 30–40 vuoden tienoilla olisi jokaisen syytä innostua myös täysin uusista liikuntalajeista.
Vaikka aerobisen liikunnan ja vastusharjoittelun myönteisistä vaikutuksista aivojemme terveyteen kirjoitetaan paljon, unohtuu niissä mielestäni yksi olennainen seikka: Jos teemme vuosia samanlaista, rutiininomaista, harjoittelua, emme saa täyttä hyötyä aivojemme terveyden kannalta.
Kuntosaliharjoittelu tai juoksulenkki tutulla polulla toki tarjoavat aivoille niiden kaipaamia ravinteita ja kasvutekijöitä…
…mutta ne eivät haasta aivojasi ratkaisemaan samaan aikaan monimutkaisia ongelmia, joita liikunta parhaimmillaan myös tarjoaa.
Tarjoan esimerkin.
⚽ Jalkapallon aikana joudun haastamaan aivojani toden teolla. Jokaisen pelin aikana minun täytyy suunnitella seuraavat siirtoni tarkkaan, jotta olen hyödykseni joukkueelleni. Vielä kuukausienkin harjoittelun jälkeen koko homma turhauttaa, ja se on hyvä!
Turhautuminen tarkoittaa, että teen virheitä: opin.
Miten tämä sitten voittaa esimerkiksi tyypillisemmät aivojumpat, kuten sanaristikot?
Monellakin tapaa.
Fyysisen liikunnan aikana aivosi tuottavat oppimiselle edullisia neurokemikaaleja, kuten dopamiinia, asetyylikoliinia sekä norepinefriiniä. Nämä neurokemikaalit tarjoavat aivoillesi otollisen ympäristön rakentaa vahvempia kommunikointireittejä eri osien välille.
Kaikki tämä tukee aivoterveyttämme, ja todennäköisesti suojelee aivojamme muistisairauksilta: jopa tehokkaammin kuin liian yksipuolinen hikijumppa.
Jos haluat minun vinkkini, niin se on yksinkertainen:
Pyri sisällyttämään säännölliseen liikuntarutiiniisi jokin sellainen harrastus, mikä pakottaa sinut turhautumaan: tekemään virheitä ja oppimaan niistä. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi tanssi, polkujuoksu, boulderointi, pallopelit, kamppailulajit jne.
Tärkeintä ei ole lajityyppi, vaan se, että joudut aidosti opettelemaan jotain itsellesi vierasta. Ja kun homma muuttuu liian helpoksi, muuta jotain rutiinissasi.
Tämä on asia, jonka haluaisin tuoda korostetusti esille aikuisten liikuntasuosituksissa.
Tuntuuko sinusta, että joudut käyttämään aivojasi ihan eri tavalla sopivasti turhauttavien lajien parissa? Nyt tiedät syyn tähän.