Siirry suoraan sisältöön

Miniblogi: ”Läheisten välisen viestinnän vinouma”

”Läheisten välisen viestinnän vinoumaksi” kutsutaan ilmiötä, jossa toisesta ihmisestä (esim. ystävä, puoliso, työkaveri) on vuosien varrella tullut niin läheinen, että se saa meidät yliarvioimaan, kuinka hyvin osaamme tulkita häntä.

Pariskuntien ryhmäterapian asiantuntijanpsykologi Judith Cochelle on todennut:

💬 ”Pitkässä suhteessa uteliaisuus toista kohtaan vähenee. Siinä ei välttämättä ole mitään epäystävällistä: ihminen vain vakuuttuu, että tuntee toisen paremmin kuin todellisuudessa tunteekaan. Hän ei kuuntele, koska luulee jo tietävänsä, mitä toinen sanoo”.

Eräässä tutkimuksessa tämä osoitettiin konkreettisesti. Tutkijat laittoivat seurapelin kaltaisessa koetilanteessa kaksi toisilleen vierasta avioparia istumaan piiriin selätysten.

Kukin ohjeistettiin sanomaan jokin arkinen fraasi, jolla voi olla monta merkitystä eli joka voidaan tulkita monella tavalla (esim. ”Näytät tänään vähän erilaiselta”, voidaan tulkita tarkoittavan montaa asiaa: niin hyvässä kuin pahassa).

Oma puolison tarkoituksena oli kertoa, mitä luuli puolisonsa tarkoittavan, minkä jälkeen vieraat esittivät oman veikkauksensa.

Osallistujat olivat varmoja, että puoliso ymmärtäisi heitä paremmin kuin vieraat…

…mutta puolisot eivät pärjänneet tehtävässä vieraita paremmin – vaan joskus jopa huonommin.

Saman tutkimuksen toisessa kokeessa osoitettiin, että myös läheiset ystävät yliarvioivat kykynsä ymmärtää toisen tarkoittamia merkityksiä.

Kuten Kate Murphy tuo hyvin esille kirjassaan ”Et taida kuunnella”, jos lakkaamme kuuntelemasta (ja sitä kautta koko ajan oppimasta toisesta), niin ennen pitkää kadotamme käsityksen siitä, kuka toinen on ja miten kanssaan tulee toimeen.

Murphyn mukaan me ihmiset usein oletamme, että yhteenkuuluvuus on ikuinen, ja helposti kohtelemme toisiamme, olettaen että vastapuoli on täysin samanlainen kuin ensi kertaa kohdatessa.

Kuinka tärkeää oppi tämä onkaan. Myös sinun työpaikallesi kävelee joka päivä joukko ”uusia” ihmisiä. Sinulle he voivat olla ”vanhoja työkavereita”, mutta kuinka innokas sinun tulisikaan olla tutustumaan heihin joka päivä yhä uudestaan.

”Kuuntelu on keino pysyä samalla aaltopituudella toisen kanssa, kun sivu toisensa jälkeen kääntyy elämässä”.

Lisää luettavaa:

Savitsky, K., Keysar, B., Epley, N., Carter, T., & Swanson, A. (2011). The closeness-communication bias: Increased egocentrism among friends versus strangers. Journal of experimental social psychology, 47(1), 269-273.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *