Siirry suoraan sisältöön

Miniblogi: kuinka siirrämme muistoja toisten aivoihin?

Hei sinä, kuunteletko edes? 

Tämä on kertomus siitä, mikä merkitys aktiivisella kuuntelemisella voi olla ihmissuhteiden luomiselle.

Rakastamme jakaa muistoja kokemuksistamme. Harvemmin kuitenkaan mietimme niitä vaiheita, joita tuon muiston täytyy käydä läpi, ennen kuin se voidaan siirtää toisen ihmisen aivoihin.

Kun haluamme verbaalisesti kommunikoida elämäkerrallisen muiston, puhujan täytyy ensin palauttaa tuo muisto mieleensä ja sen jälkeen verbaalisesti kuvailla tapahtuma kuulijalle. Kuulijan täytyy samaan aikaan puolestaan ymmärtää ja rakentaa tuo kertomus omassa päässään.

Neurotieteilijä Uli Hassonin työryhmä osoitti tutkimuksessaan, että mitä parempaa kommunikaatio kahden ihmisten välillä on, sitä enemmän päällekkäisyyttä kuulijan ja puhujan aivotoiminnassa esiintyy.

Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat joko BBC:n televisiosarjaa Sherlock tai Merlin. Kun koehenkilöt olivat katsoneet jakson, tuli heidän muistella kyseistä jaksoa ja kerrata tapahtumat nauhurille. Seuraavassa vaiheessa tuo nauha soitettiin toiselle henkilölle, joka oli täysin tietämätön jakson tapahtumista.

Tulokset osoittivat, että kun jakson katsonut kertasi tapahtumia nauhurille, hänen aivoissaan havaittiin samanlaista aktiivisuutta kuin jaksoa katsellessa. 

Mielenkiintoinen löydös kuitenkin oli, että nauhaa kuunnelleen koehenkilön aivoissa aktivoitumisen kaava oli lähes identtinen, vaikka hän ei ollut nähnyt jaksoa. Ääneen lausutut sanat aiheuttivat siis sen, että kuuntelija pystyi kuvittelemaan jakson tapahtumat. Esimerkiksi kun nauhurilta kuuluva ääni selittää, että kohtauksessa ”Sherlock katsoo ikkunasta, näkee poliisiauton, ja toteaa neljän murhan tapahtuneen”, käyttää kertoja vain muutamia sanoja kuvaillakseen varsin monimutkaisen tapahtumasarjan. Näiden sanojen perusteella kuulijan aivoissa kuitenkin muodostuu samanlainen neuraalinen kaava (mielikuvituksen avulla) kuin puhujan, joka muistelee sarjaa (rakentaa muistoa uudelleen).

Toinen huomattava löydös oli, että mitä yhdenmukaisempi tahdistuminen havaittiin jaksoa kuvailleen ja nauhuria kuunnelleen aivojen välillä, sitä paremmat arviot kuuntelija sai testistä, jossa mitattiin ymmärrystä jakson tapahtumista. Kuuntelijan ymmärryksen taso pystyttiin ts. päättelemään luotettavasti pelkästään aivodataa havainnoimalla.

Tässä tutkimuksessa osoitettiin sujuvan kommunikaation tärkeys. Kun haluamme siirtää omia ajatuksiamme ja kokemuksiamme tehokkaasti toisen aivoihin, täytyy meidän pitää huoli siitä, että selitämme asian ymmärrettävästi. Ja samalla kuuntelijan täytyy keskittyä sanomaamme: mitä toinen näki, kuuli, tunsi, haistoi ja maistoi. Tutkijat myös huomauttavat, että poikkeava käsitys sanojen merkityksestä voi heikentää ymmärrystä huomattavasti.

Tiedon jakaminen ei ole siis vain passiivista sanojen virtaa, vaan aktiivista tapahtumien uudelleen rakentamista ja tuon ”tapahtumayksiön” siirtämistä toisen aivojen tulkittavaksi. Ja mitä paremmin aivomme tahdistuvat, sitä tehokkaammin tieto siirtyy.

Muistetaan kuunnella.

Lähde: Zadbood, A., Chen, J., Leong, Y. C., Norman, K. A., & Hasson, U. (2017). How we transmit memories to other brains: constructing shared neural representations via communication. Cerebral cortex, 27(10), 4988-5000.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *