Shakespeare kirjoitti tuotteliaimpina vuosinaan eräät huonoimmista näytelmistään. Tämä voi kuulostaa järjenvastaiselta, sillä voisihan kuvitella, että parhaassa terässä hänen laatunsa olisi tasaista: napakymppejä toisensa perään. Mutta niin vain, Kuningas Learin ja Macbethin välissä, hän kirjoitti yhden huonoimmista näytelmistään, Timon Ateenalaisen.
Paul Erdos oli äärimmäisen uuttera unkarilainen matemaatikko. Hän julkaisi yli 1500 tutkimusartikkelia, ja useat hänen julkaisunsa ovat edelleen merkittäviä matematiikan alalla. Siitäkin huolimatta valtaosa Erdosin julkaisuista on painunut unholaan.
Pablo Picasso puolestaan maalasi kenties jopa yli 50 000 maalausta elämänsä aikana, vain pienen osan niistä tunnemme.
Mitä nämä tarinat meille opettavat?
Vuonna 1977 psykologi Keith Simonton kehitti teorian nimeltä ’Equal Odds Rule’.
Kyseisen teorian mukaan, kun ”kuka tahansa keskimääräinen tieteilijä julkaisee minkä tahansa keskimääräisen tieteellisen julkaisun, on sillä tilastollisesti aivan yhtä suuri todennäköisyys saada huomiota kuin kenen tahansa keskimääräisen tieteilijän keskimääräiselle julkaisulla.”
Asian voi ilmaista hieman yleismaailmallisemmin: Et voi ennustaa onnistumisiasi. Tieteilijät, taitelijat, keksijät, kirjoittajat, yrittäjät ja työntekijät kaikilla aloilla harvemmin osaavat ennakoida sitä, mikä tulee onnistumaan ja mikä ei.
Equal Odds-periaatteen mukaan pelaat siis numeropeliä. Jos et voi ennustaa onnistumisiasi, paras strategia onkin tuottaa mahdollisimman paljon potentiaalisia lopputuloksia. Equal Odds-säännön mukaan laatu on määrän lineaarinen funktio: mitä enemmän tuotat, sitä suuremmaksi käyvät mahdollisuutesi tuottaa onnistumisia, jopa mestariteoksia.
On myytti, että nerot tuottaisivat jatkuvasti suuri töitä. Meidän kaikkien tuotokset, mukaan lukien suuret nerot, ovat laadultaan hyvin epätasaisia. Avain asiantuntijuuteen piilee johdonmukaisuudessa, mutta nerouden ytimessä on määrällisesti suuri määrä tuotoksia.
Tästä syystä luovuuden ja intuition neurotieteellinen tutkiminen on niin paradoksaalista – samat aivoprosessit, jotka saavat meidät tuottamaan jotain merkityksellistä, ovat vastuussa myös silloin kun tuotamme jotain täysin onnetonta. Kummassakin tapauksessa oivallus näyttää aivoissa samalta. Tärkeintä onkin saada paljon näitä oivalluksia – jotkin niistä osuvat maaliin.
Myös yksittäisissä tutkimuksissa (Jung ym. 2015) on havaittu, että eniten luovia ideoita saaneet tuottivat myös laadullisesti parhaimmat ideat.
Vinkkini onkin alkaa ”ahkeraksi kokeilijaksi”. Kymmenen ”riittävän hyvää” on parempi kuin yksi ”ei koskaan ajoissa valmis”. Noista kymmenestä opit enemmän kuin viilaamalla yhtä pikkutarkasti. Lisäksi on todennäköistä, että noista kymmenestä jotkin osuvat varsin keskellä napakymppiä, kun taas se yksi, jota olet viilannut viimeiseen asti, saattaa osoittautua hutilaukaukseksi.
Yliarvostamme liian usein intensiteettiä, kun taas aliarvostamme johdonmukaisuutta eli ’vähän kerrallaan mentaliteettia’.
Lisää luettavaa:
Forthmann, B., Szardenings, C., & Dumas, D. (2021). Testing equal odds in creativity research. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 15(2), 324.
Jung, R. E., Wertz, C. J., Meadows, C. A., Ryman, S. G., Vakhtin, A. A., & Flores, R. A. (2015). Quantity yields quality when it comes to creativity: a brain and behavioral test of the equal-odds rule. Frontiers in Psychology, 6, 864.