Empatia on luovan yhteistyön tärkein voimavara, ja silti emme työelämässä kunnolla edes ymmärrä, mitä kaikkea tällä termillä tarkoitetaan – ei ihmekään, että maailmassa on liikaa mököttäviä organisaatioita.
Toivon, että tämän tekstin luettuasi sinulla on hieman syvempi ymmärrys sekä empatiasta että sen merkityksestä työyhteisöissä.
Sana ’empatia’ ilmestyi neurotieteelliseen kirjallisuuteen vuonna 1967 Paul MacLeanin kirjoittamassa julkaisussa. Nykyään tiedämme empatian aivovasteita melkoisesti, kuten sen, että lukuisten empaattisten prosessien ilmentämiseen osallistuu evolutiivisesti hyvin vanhoja aivoalueita.
Empatian sanotaan olevan joukko taitoja. Tämä tarkoittaa, että empatia on emergentti ominaisuus eli se on kokonaisuuksiensa summa. Aivan kuten aivotkin, kokonaisuus muodostuu yhdessä toimivista alueista – yksi kaikkien, ja kaikki yhden kanssa.
Empatian aivovasteita on tyypillisesti tutkittu neljän eri empatiatyypin kautta.
1. Emotionaalinen empatia kielteisille/negatiivisille kokemuksille aktivoi aivojen alueita, jotka tahdistavat meidät toisen ahdistaviin tunnekokemuksiin
2. Emotionaalinen empatia myönteisille/positiivisille kokemuksille aktivoi alueita, jotka tahdistavat meidät toisen nautinnollisiin kokemuksiin
3. Kognitiivinen empatia eli mentalisointi aktivoi alueita, jotka auttavat meitä ”lukemaan” toisen tunne- ja mielentiloja eri tilanteissa
4. Empaattinen huoli (‘empathic concern’) aktivoi aivojen alueita, jotka analysoivat tilanteessa tarvittavan empatian ja prososiaalisen toiminnan tarpeen: seurauksena yksilö joko motivoituu tai passivoituu toimimaan toisen hyväksi.
Miksi näiden neljän eri tyypin empatiamuodon ymmärtäminen on tärkeää?
Vastaus tähän on se, että voimme ymmärtää empaattisia tekoja vasta, kun ymmärrämme eri osien vaikutuksen kokonaisuuteen.
Neurotieteellisiin selitysmalleihin en sukella syvemmälle, mutta totean, että eri aivoalueiden säätelyn häiriöt tai vauriot voivat vaikuttaa eri tavoin tapaamme ilmentää empatiaa.
Toimintahäiriöt esimerkiksi pihtipoimun tai aivosaaren alueilla voivat vaimentaa kykyämme tahdistua toisen ahdistaviin tunnetiloihin, siinä missä häiriöt puolestaan tietyllä etuotsalohkon alueella voivat vaikeuttaa toisen mielentilojen tulkintaa.
Kun esitämme itsellemme seuraavan kerran kysymyksen: ”miksi toiset toimivat tässä maailmassa prososiaalisemmin kuin toiset, ehkä vastaus piilee, ainakin osittain, aivojemme erilaisessa toiminnassa”.
Prososiaalisen toiminnan taustalla nimittäin tiedetään piilevän mm. sellaisia alueita, jotka osallistuvat tavoitesuuntautuvaan lähestymiskäytökseen eli ne motivoivat meitä tavoittelemaan mahdollisia palkitsemisenkokemuksia. Toinen mainitseminen arvoinen esimerkki on aivojemme paniikkinappulan, mantelitumakkeen, toiminta. Voimakas mantelitumakkeen aktivaatio voi tietyillä ihmisillä lisätä omaa ahdistuksen tunnetta, ja tämän ahdistuksen kautta lisätä auttamisen halua toisia kohtaan.
Mikä sitten vaikuttaisi olevan selvää?
Selvää vaikuttaisi ainakin olevan, että empatian ilmentymiseen tarvitaan useita aivojen alueita. Selvää on myös se, että empatia on laaja joukko erilaisia taitoja, joita kaikkia tarvitaan, kun halutaan…
…tahdistua toisen tunnetiloihin
…ymmärtää toisen mielentiloja
…arvioida avuntarvetta ja oman toiminnan mahdollista vaikutusta
…motivoitua prososiaaliseen toimintaan vaihtelevissa tilanteissa.
Parasta tässä kaikessa on, että empatiaa voidaan tutkitusti kehittää.
Tutkimuksissa on esitetty, että mm. lisäämällä myönteisiä sosiaalisia kontakteja erilaisten ryhmien välille ja osallistumalla harjoitteisiin, joissa rohkaistaan pohtimaan itselleen vieraiden ihmisten hyvinvointia, voidaan empatiataitoja kehittää. Tällaisia harjoitteita voivat olla esim. myötätuntoa ja ystävällisyyttä edistävät meditaatioharjoitukset sekä kaunokirjallisuuden lukemisharjoitukset. Myötätuntoa edistävien meditaatioiden on osoitettu muokkaavan myös tiettyjen empatiaa tukevien aivojen rakenteita ja toimintoja, mm. lisäämällä aivosaaren etuosan aivokuoren paksuutta.
Nämä esimerkit siis kuvastavat hyvin, kuinka empatia on aivan kuin mikä tahansa muukin taito: sitä voidaan kehittää harjoittamalla!
Lisää luettavaa:
Marsh, A. A. (2018). The neuroscience of empathy. Current opinion in behavioral sciences, 19, 110-115.