Oletteko koskaan miettineet, miksi arvostuksen puute tuntuu niin ahdistavalta? Taustalla piilee itseasiassa sama mekanismi kuin huumeaddiktioissa.
Tunnustuksen saaminen omasta työstä ei ole pelkästään palkitsevaa, mutta se on myös hyvin motivoivaa. Jokainen tunnustuksen osoitus on kuin viesti aivoillemme, että…
…”Hei, hyvästä työstä on luvassa lisää tätä aivokarkkia jatkossakin, kannattaa tehdä siis hyvää duunia tulevaisuudessakin!”
Mutta mitä sitten, jos emme saakaan tuota ansaittua tunnustusta: mitä jos syntyy vahva tunne siitä, ettei työtämme arvosteta tässä työyhteisössä?
Lukuisat addiktoivat aineet koukuttavat samalla periaatteella. Joka kerta kun huumeaddikti nauttii esimerkiksi annoksensa voimakkaasti koukuttavaa ainetta, kuten kokaiinia, saa hän tuosta annoksesta sopivan vastineen mielihyvää tuottavia neurokemikaaleja.
Päivittäinen annos addiktoivaa ainetta ei kuitenkaan toistuvassa käytössä tuota läheskään yhtä voimakasta nautintoa kuin käytön alussa. Se, mikä saa meidät koukkuun useisiin nautintoaineisiin, kuten kahviin, tupakkaan, tai herkullisiin ruokiin, on se usein pakonomainen ”himo”, joka meillä syntyy tuota nautintoainetta kohtaan, kun olemme olleet riittävän pitkään ilman sitä.
Tämä himo, joka ilmenee voimakkaana ”kipuna”, kasvaa ajan mittaan niin suureksi, että se mikä meitä todellisuudessa ”palkitsee” on se tunne, kun pääsemme aineen avulla eroon tuosta ahdistavasta, kivuliaasta himosta.
Tätä kutsutaan ’negatiiviseksi vahvistamiseksi’. Tässä vahvistamistyypissä tietynlainen toimintamalli vahvistuu sen avulla, että jonkin ärsykkeen puuttumisen aiheuttamaa ahdistavaa kipua voidaan tyydyttää aineella itsellään.
’Positiivisessa vahvistamisessa’ jotain käytöstä puolestaan vahvistetaan siten, että nautintoa tuottavan asian aikaan saama nautinnollinen, jopa euforinen, tunne addiktoi itsessään hyvin voimakkaasti. Nämä kaksi vahvistamisenmuotoa toimivat usein rinnakkain koukuttaessaan meitä lukuisiin erilaisiin asioihin.
Tästä syystä pienetkin tunnustuksen osoitukset ovat niin tärkeitä. Itse tunnustuksen osoitus ei usein aktivoi dopamiinijärjestelmäämme kovin voimakkaasti, etenkin jos tunnustus on odotettu tai toistuva…
…sitä vastoin jatkuva arvostuksen puute kasvaa usein niin ahdistavaksi kivuksi, että alamme lähes pakonomaisesti kaipaamaan tämän himon tyydytystä.
Sama periaate pätee lähes kaikkiin mielihyvää tuottaviin asioihin, kuten läheisyyteen, jolloin eroahdistus tuntuu kirjaimellisesti kuin vieroitusoireilta.
Esihenkilöiden tulisikin tiedostaa, että kaikista tehokkain keino tappaa työntekijöiden motivaatio, on antaa stressaavien vieroitusoireiden kasaantua riittävän pitkään.
Kun olet tehnyt kovasti duunia ja odotat oikein kovasti saavasi tunnustusta, ja sitten kun et tunnustusta saakaan, aivosi muistavat kaiken, mikä on johtanut tuohon pettymykseen. Aivot luovat valmiin ennustuksen todennäköisestä pettymyksestä, ja jatkossa ne tekevätkin mahdollisimman paljon välttääkseen saman ahdistavan tunnereaktion.