Lukuisissa tutkimuksissa on selvitetty, miten paljon myönteisiä tunteita tulisi esiintyä suhteessa kielteisiin tunteisiin, jotta kokisimme elämän mielekkäänä ja pystyisimme käsittelemään stressiä parhaiten.
Pohdi seuraavia löydöksiä:
– Avioliitot kukoistavat, kun parit arvioivat myönteisiä tunteita esiintyvän viisi kertaa enemmän kuin kielteisiä. Avioparit, jotka arvioivat tämän suhteen olevan lähellä 1:1, eroavat todennäköisemmin kuin pysyvät yhdessä.
– Kliinisestä masennuksesta oireilevat raportoivat myönteisten ja kielteisten tunteiden olevan suhteessa 1:1. Onnistuneen hoidon jälkeen tämä suhdeluku tyypillisesti nousee välille 2:1 ja 4:1 myönteisten tunteiden eduksi.
– Työntekijät, jotka raportoivat myönteisten tunteiden esiintyvyyden olevan kolme tai neljä kertaa suurempi kuin kielteisten tunteiden, koetaan työnantajien puolesta luovempina ja tehokkaampina työntekijöinä.
– Syöpäpotilaat, jotka raportoivat myönteisiä tunteita edes hitusen useammin kuin kielteisiä tunteita, kokevat vähemmän masennusta ja itsemurhaan liittyviä ajatuksia.
– Iäkkäillä myönteisten tunteiden korkeampi suhdeluku kielteisiin verrattuna lisäsi heidän pärjäämistänsä ikääntymisiin liittyvien kognitiivisten haasteiden kanssa.
Kielteisistä tunteista ei tulisi yrittää päästä kokonaan eroon. Myönteisten tunteiden korkea määrä suhteessa kielteisiin tunteisiin saattaa viestiä kielteisten tunteiden olemattomuudesta: ja tämä on asiantuntijoiden mielestä myös ongelma. Ilman kielteisten tunteiden esiintymistä, sinun voi olla vaikea tunnistaa ja käsitellä elämässä vastaan tulevia haasteita. Joidenkin mielestä tämä saattaa viestiä psykologisesta torjunnasta, jossa ikävät asiat tukahdutetaan tai painetaan muuten pois mielestä.
Oppi, jonka veisin käytäntöön olisi seuraavanlainen. Mitään ihanteellista ”tunteiden suhdelukua” ei ole, se on hyvin yksilöllistä. Pidä huoli myönteisten tunteiden korkeasta määrästä. Tutkimusten mukaan myönteisten tunteiden osalta tärkeämpää on niiden useus kuin voimakkuus (Ed Diener ym. 1991). Parhaiten tämä onnistuu erilaisilla ”psykologisilla hyökkäystekniikoilla”, kuten asioiden uudelleenarvioimisella. Huomaa, ettet usein voi (eikä usein kannata yrittääkään) vaikuttaa informaation aiheuttamiin tunteisiin. Se, että jonkinlainen tunne herää, on hyvä juttu. Se, että altistut monenlaisille tunteille, on myös hyvä juttu. Se mihin voit vaikuttaa on, kuinka kehystät jonkin ikävän tunteen.
Muista, että olet omien tunteidesi aktiivinen säätelijä, et passiivinen kärpäspaperi.
Oodi kaikenlaisille tunteille.
Lisää luettavaa:
Mara Mather and Laura L. Carstensen, “Aging and Motivated Cognition: The Positivity Effect in Attention and Memory,” Trends in Cognitive Sciences 9, no. 10 (2005): 496–502;
Ed Diener, Ed Sandvik, and William Pavot, “Happiness Is the Frequency, Not the Intensity, of Positive Versus Negative Affect,” Subjective Well-Being: An Interdisciplinary Perspective 21 (1991): 119–39.
John Mordechai Gottman, What Predicts Divorce?: The Relationship Between Marital Processes and Marital Outcomes (London: Psychology Press, 2014).
Robert M. Schwartz et al., “Optimal and Normal Affect Balance in Psychotherapy of Major Depression: Evaluation of the Balanced States of Mind Model,” Behavioural and Cognitive Psychotherapy 30, no. 4 (2002): 439–50.
Arménio Rego et al., “Optimism Predicting Employees’ Creativity: The Mediating Role of Positive Affect and the Positivity Ratio,” European Journal of Work and Organizational Psychology 21, no. 2 (2012): 244–70.
Amit Shrira et al., “The Positivity Ratio and Functioning Under Stress,” Stress and Health 27, no. 4 (2011): 265–71.
Mara Mather and Laura L. Carstensen, “Aging and Motivated Cognition: The Positivity Effect in Attention and Memory,” Trends in Cognitive Sciences 9, no. 10 (2005): 496–502.
McGonigal, Jane. SuperBetter: How a gameful life can make you stronger, happier, braver and more resilient (p. 175). HarperCollins Publishers. Kindle Edition.