Siirry suoraan sisältöön

”All we need is more likes”– tutkijoiden mukaan eräs kuuluisa teoria 100 vuoden takaa selittää, miksi sosiaalinen media koukuttaa niin valtavasti.

Aloitetaan tarina yhdysvaltalaisesta Edward Thorndikestä – olette todennäköisesti kuulleet hänestä – joka vuonna 1898 esitti teoriansa ”vaikutuksen laista”. Teorian mukaan eläin oppii toistamaan sellaista toimintaa, joka tuottaa tälle mielihyvää; ja samalla välttelemään toistamasta sellaista toimintaa, joka tuottaa sille jotain epämieluisaa. Elettiin behavioristisen psykologian varhaisia vaiheita.

Kiiruhdetaan sitten vuoteen 1948, jolloin B.F. Skinner, joka tutki mm. rottien palkintokäyttäytymistä laboratoriossa, rakensi Thorndiken havaintojen päälle oman kuuluisan teoriansa ”operantista ehdollistamisesta”. Skinner teoretisoi, että jos eläimen käyttäytymistä seuraa palkinto (esim. ruokaa), kyseinen käyttäytyminen todennäköisesti toistuu; mutta lisäsi, että jos käyttäytymisestä seuraa jonkinlainen rangaistus, kyseistä käyttäytymistä ei toisteta.

Nyt me, sosiaalisen median suurkuluttajat, olemme kuin nuo rotat, esittävät monet tutkijat.

Vuonna 2020 yli neljä miljardia ihmistä kulutti useita tunteja päivästä, keskimäärin, sellaisilla somealustoilla, kuten Instagram, Facebook, LinkedIn ja Twitter. Tätä, laajalle levinnyttä, sosiaalisen median suurkuluttamista on verrattu moniin addiktioihin, joissa ihmiset ”metsästävät” myönteistä sosiaalista palautetta, kuten ’tykkäyksiä’, jopa enemmän kuin aitoa sosiaalista vuorovaikutusta – tai jopa enemmän kuin perustarpeita, kuten syömistä tai juomista.

Eräässä tutkimuksessa (Lindström ym. 2019) tutkijat halusivat ensimmäistä kertaa suoraan testata, josko sosiaalisen median käyttö selittäisi sitä, kuinka mielemme prosessoi ja oppii palkinnoista.

Tutkijat analysoivat yli miljoona sosiaalisen median postausta yli 4 000:lta Instagramin ja muiden somealustojen käyttäjiltä. Tutkijat havaitsivat tietyn kaavan: käyttäjät julkaisivat ’postauksiaan’ tavalla, jolla he pyrkivät maksimoimaan sen, kuinka monta ’tykkäystä’ he keskimäärin saavat.

Tuloksista ilmeni, että käyttäjät julkaisivat useammin silloin, kun heidän edeltävät julkaisunsa olivat saaneet enemmän tykkäyksiä; ja puolestaan harvemmin silloin, kun tykkäyksiä oli tullut vähemmän.

Tutkijoiden mukaan käytös sosiaalisessa mediassa muistutti hyvinkin paljon yllä mainittua Skinnerin ”operantin ehdollistamisen”-teoriaa. Tykkäykset olivat aivoruokaa, nälkä kasvoi syödessä.

Tutkijoiden mukaan nämä tulokset vahvistivat aiempia, Internetissä tehdyn koeasetelman löydöksiä, joissa ihmisten havaittiin julkaisevan Instagramiin keskimäärin sitä useammin, mitä enemmän he saivat tykkäyksiä edellisille julkaisuilleen.

Tutkijoiden mukaan eläimillä tehdyt ehdollistamiskokeet, ja niiden pohjalta laaditut teoriat, auttavat meitä ymmärtämään, miksi sosiaalinen media hallitsee päivittäistä elämäämme. Sen lisäksi nämä teoriat tarjoavat vihjeitä siitä, kuinka tähän addiktioon voidaan tehokkaammin puuttua.

Älypuhelinta tuijottavia rottia, Skinner kääntynee haudassaan.

*Loppuun vielä muutama käytännön vinkki

1) Kasvata epävarmuuden sietokynnystäsi. Kun julkaiset jotain sosiaalisen mediaan, laita puhelin pois muutamaksi tunniksi sen jälkeen ja keskity johonkin aivan muuhun. Tämä auttaa sinua käsittelemään epävarmuutta myös jatkossa, etenkin jos tunnistat itsessäsi henkilön, joka reagoi voimakkaasti sosiaalisen median kautta saatuun palautteeseen (kuten tykkäyksiin, kommentteihin).

2) Rutiinit auttavat. Tee itsellesi ”somesuunnitelma” eli julkaise postauksia vain ennalta suunnittelemasi määrä ja vain ennalta suunniteltuina ajankohtina. Näin ennaltaehkäiset sitä liiallista dopamiinin aikaansaamaa ”himoa”, mikä on syntyvä, kun jotkin julkaisusi saavat paljon tykkäyksiä lyhyessä ajassa ja alat kaipaamaan uutta, vielä isompaa, ”tykkäysannosta” heti perään. Tällainen kierre voi syntyä hyvinkin herkästi.

3) Pessimisti ei pety, opettele madaltamaan odotuksiasi. Yllättävä määrä tykkäyksiä aiheuttaa melkoisen mielihyvähormonipiikin, kun taas odotettua vähäisempi määrä laskee mielihyvähormoneja äkillisesti – ja toisinaan hyvin pitkäksikin aikaa. Opettele säätämään odotuksiasi sen verran matalammalle, ettet koe jatkuvia pettymyksen tunteita. Muista, että aivoja ei kiinnosta, kuinka monta tykkäystä tai kommenttia olet objektiivisesti mitattuna saanut, vaan oletko päässyt tavoitteeseesi vai et.

LÄHTEET:

Lindström, B., Bellander, M., Chang, A., Tobler, P. N., & Amodio, D. M. (2019). A computational reinforcement learning account of social media engagement. PsyArXiv, (78mh5).

”Social Media Use Driven  by Search for Reward, Akin to Animals Seeking Food”. Neuroscience News. Linkki alla.

Social Media Use Driven by Search for Reward, Akin to Animals Seeking Food

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *