Aloitan tarinalla ja lisään loppuun vinkkini.
Henry Morton Stanley (1841–1904) oli kuuluisa walesilainen tutkimusmatkailija ja toimittaja. Keskellä pimeintäkin viidakkoa Stanleyllä oli yksi rutiini, josta hän piti kiinni: hän ajoi partansa aina retkillään, usein jopa kylmällä vedellä ja tylsällä veitsellä.
Miksi ihminen, joka saattoi olla ravinnon puutteen vuoksi jopa kuolemaisillaan, piti kiinni parranajosta? Stanleylle kyse oli itsekurista ja itsekunnioituksesta. Stanleyn vakaumus oli, että ulkoisen järjestyksen ja sisäisen itsekurin välillä on yhteys –sittemmin tämä on todettu myös monissa laboratoriokokeissa.
Eräässä kokeessa sotkuisessa huoneessa olleet tutkittavat saivat verrokkiryhmää (’siisti huone’) alhaisemmat itsehillintäpisteet. He olivat mm. taipuvaisempia uhkapeleihin ja herkkuihin.
On esitetty, että yleinen siisteys, kuten järjestyksessä oleva työhuone, ohjaa meitä vaivihkaa kohti sekä kurinalaisia ratkaisuja.
Tässä biologinen selitys ilmiölle sekä vinkkini.
Päivittäinen kikkani on seuraava: työpöydälläni ei ole päivän aluksi mitään muuta kuin läppäri, hiiri sekä kalenteri.
Jokainen asia, minkä tuon pöydälle päivän aikana, täytyy olla jollain tapaa oleellinen käsillä olevan tehtävän suhteen – sen pöydälle ololle täytyy ts. olla ’jokin perusteltu syy. Muuten sen paikka ei ole työpöydällä.
Miksi tämä auttaa keskittymiseen?
1. Yritän ajoittaa työskentelyjaksoni aina sellaisten 90 minuutin ultradiaanisten rytmien mukaan, jolloin vireystilani on tuon jakson keskivaiheilla korkeimmillaan – tämä perustuu välittäjäaineiden ja hormonien syklisyyteen päivän aikana
2. Usein kun aloitan tällaisen 90 minuutin syvää keskittymistä vaativan jakson, olen esim. kahvin, ulkoilun, liikunnan, meditaation, mindset-harjoittelun tai vastaavan tekniikan avulla virittänyt itseni ’dopamiiniviritteiseen’ tilaan
3. Kun energiatasoni, vireystilani, dopamiinitasoni ja stressitasoni ovat ihanteellisimmillaan, olen tietyllä tapaa hieman ”ylimotivoitunut”. Tämä johtaa herkästi siihen, että kaikki mahdollinen, mikä kaipaa viimeistelyä, vaikuttaa erityisen houkuttelevalta.
4. Alan herkästi siivoamaan, selailemaan puhelinta, näpyttelemään toisarvoisia sähköposteja, varaamaan junalippuja jne…
5. Kannattaa muistaa, että dopamiinijärjestelmäsi draivaa sinua työskentelemään tavoitteidesi eteen, mutta jos tavoitteita on näkyvillä useita, on sinun vaikea fokusoitua niistä siihen kaikkein tärkeimpään: ja usein vähiten välitöntä tyydytystä tuottavaan askareeseen.
6. Visuaalinen järjestelmä linkittyy vahvasti dopamiiniin ja ohjaa motivoitunutta toimintaasi tehokkaammin kuin mikään muu: keskittymisessä on lopulta kyse ’ei-olennaisten’ ärsykkeiden vaimentamisesta, näkyvillä olevat houkutukset ovat usein liian ’salientteja’ eli kaappaavat dopamiinijärjestelmän huomion turhan herkästi
Itsensä johtaminen siis todella lähtee biologiansa tuntemisesta 🧠☘️