Tuoreessa tutkimuksessa (Spark & Connor 2020a) selvitettiin, mitä tapahtuu, jos introvertit saadaan käyttäytymään kuin ekstrovertit. Tutkijat halusivat lisäksi selvittää, miltä introverteista itsestään tuntuu, kun he käyttäytyvät ekstroverttien lailla.
Tulokset osoittavat, että introvertit, jotka käyttäytyivät kuin ekstrovertit, koettiin muiden toimesta, itseasiassa, omaavan enemmän johtajuuteen liittyvää potentiaalia. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu, että introvertit olisivat kokeneet tämän ”esittämisen” psykologisesti kuormittavana.

Mitä ekstroverttiyden yhteydestä johtajuuteen tiedetään?
Johtajuutta esiintyy monilla lajeilla. Tästä johtuen onkin esitetty, että johtajuus saattaa olla ikiaikainen evolutiivinen prosessi.
Tutkimukset (Judge ym. 2002) osoittavat säännöllisesti, että ekstrovertit koetaan todennäköisemmin ”luontaisiksi” johtajiksi verrattuna introvertteihin, minkä lisäksi he todennäköisemmin saavuttavat erilaisia johtajuuden rooleja.
Ekstroversio määritellään eräänlaiseksi jatkumoksi, mikä arvioi, miten voimakkaasti yksilö ilmentää tiettyjä piirteitä, kuten innostuneisuutta ja itsevarmuutta, ja miten innokkaasti hän hakeutuu sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ekstroversio luetaan tyypillisesti yhdeksi viidestä keskeisestä ydinpiirteestä neuroottisuuden, tunnollisuuden, sovinnollisuuden ja avoimuuden kanssa (Big Five-malli).
Ekstroversiolla on biologinen perusta ja sen esitetään olevan periytyvää. Toisin sanoen yksi syy sen takana, miksi ihmisten välillä esiintyy eroavaisuuksia ekstroversion ilmentymisessä, johtuu geneettisistä eroavaisuuksistamme, mitkä puolestaan osittain määrittelevät persoonallisuutemme (Rettew ym. 2008). Geenimme saattavat näin ollen jopa ennustaa todennäköisyyden, jolla saavutamme johtaja-aseman (De Neve ym. 2013)
Tutkimuksista tiedämme myös, että ekstroverteilla on herkistyneempi dopamiinijärjestelmä aivoissaan (Smillie ym. 2019). He ovat näin ollen virittyneempiä palkintojen tavoitteluun, minkä lisäksi he kaipaavat enemmän sosiaalista vuorovaikutusta – ja sen seurauksena ilmenevää huomiota (Ashton ym. 2002). Baduran ja kumppaneiden (2020) mukaan tämä saattaakin osittain selittää, miksi ekstrovertit ovat motivoituneempia tavoittelemaan johtaja-asemia, ottaen huomioon, että johtajuus on väistämättä hyvin sosiaalinen prosessi.

Tutkimuksen kulku
Sparkin ja Connorin (2020) tutkimukseen osallistui yhteensä 601 koehenkilöä, jotka jaettiin satunnaisesti yhteensä 166:een ryhmään (4 hlö/ryhmä), missä ei ollut johtajaa.
Ryhmiä pyydettiin suorittamaan 20-minuutin ongelmanratkaisutehtävä (tehtävä oli priorisoida esineitä, joita voitaisi tarvita kuussa selviytymiseen). Koehenkilöille ei kerrottu kokeen tarkoitusta.
Tämän jälkeen ryhmät jaettiin kolmeen ”koeasetelmaan, joissa koehenkilöitä pyydettin käyttäytymään joko ekstrovertisti, introvertisti tai he eivät saaneet minkäänlaista ohjeistusta. Tutkimuksen tarkempaan kulkuun voit tutustua täältä:
https://neurosciencenews.com/introvert-extravert-leadership-17592/

Ekstroverttina käyttäytyminen toimi, eikä se tuntunut edes ikävältä
Yksi tutkimuksen yllättävimmistä havainnoista oli, että sekä ne ekstrovertit että instrovertit, joita pyydettiin ilmentämään ekstroverttiyttä, nähtiin luontaisempina johtajina kuin ne, jotka olivat luonteenpiirteidensä perusteella arvioituna ekstrovertteja todellisessa elämässä.
Toisin sanoen ne introvertit, jotka ”esittivät” ekstroverttia, nähtiin luontaisempana johtajana kuin ei-erillistä ”esittämispyyntöä” saaneet ’todellisen elämän ekstrovertit’.
Tutkijoiden yksi keskeinen havainto myös oli, että kun koehenkilöitä ohjeistettiin käyttäytymään kuin introvertit, tämä johti siihen, että henkilöt itse näkivät itsensä heikompina johtajina.
Huomionarvoista oli myös se, että introvertit eivät tunteneet psykologisesti raskaana esittää ekstroverttiä.

Tulisiko introverttien siis esittää ekstroverttiä?
Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että introvertit voivat tehokkaasti astua ulos mukavuusalueeltaan saavuttaakseen johtaja-aseman sekä menestyäkseen tässä tehtävässä.
Tutkijat huomauttavat, että jos olet introvertti, saatat ehkä kokea, että sinun ei täytyisi näin toimia. Tutkijat kuitenkin ehdottavat, että tiedostamalla tämän ja olemalla valmis muokkaamaan tarvittaessa käytöstään voi itselleen luoda edun verrattuna niihin, jotka eivät yhtä joustavasti pysty samoissa tilanteissa toimimaan.
Tutkijoiden mukaan tämä ei vaikuttaisi olevan edes niin hankalaa kuin usein kuvitellaan. Aiemmat tulokset osoittavat, että introvertit yliarvioivat ”epämiellyttävyyden tunteet” (Spark & Connor 2020b) ja aliarvioivat ”hedonistiset hyödyt” (Zelenski ym. 2013), joita ekstroverttina toimimisesta voisi syntyä. Yhdessä tutkimuksessa (Fleeson & Wilt 2010) jopa esitetään, että introvertit tuntevat olonsa autenttisemmiksi, kun he käyttäytyvät kuin ekstrovertit.
Tutkijat myös tähdentävät, että tieto siitä, että ekstroverttina toimiminen – joskaan ei aina – voi saada sinut tuntemaan olosi itsevarmemmaksi, helpottaa monien introverttien suhtautumista ekstroverttisten piirteiden ”esittämiseen” tietyissä tilanteissa.

LÄHTEET:
Ashton, M. C., Lee, K., & Paunonen, S. V. (2002). What is the central feature of extraversion? Social attention versus reward sensitivity. Journal of personality and social psychology, 83(1), 245.
Badura, K. L., Grijalva, E., Galvin, B. M., Owens, B. P., & Joseph, D. L. (2020). Motivation to lead: A meta-analysis and distal-proximal model of motivation and leadership. Journal of Applied Psychology, 105(4), 331.
De Neve, J. E., Mikhaylov, S., Dawes, C. T., Christakis, N. A., & Fowler, J. H. (2013). Born to lead? A twin design and genetic association study of leadership role occupancy. The Leadership Quarterly, 24(1), 45-60.
Fleeson, W., & Wilt, J. (2010). The relevance of Big Five trait content in behavior to subjective authenticity: Do high levels of within‐person behavioral variability undermine or enable authenticity achievement?. Journal of Personality, 78(4),
Spark, A., & O’Connor, P. J. (2020a). State extraversion and emergent leadership: Do introverts emerge as leaders when they act like extraverts?. The Leadership Quarterly, 101474.
Judge, T. A., Bono, J. E., Ilies, R., & Gerhardt, M. W. (2002). Personality and leadership: a qualitative and quantitative review. Journal of applied psychology, 87(4), 765
Smillie, L. D., Jach, H. K., Hughes, D. M., Wacker, J., Cooper, A. J., & Pickering, A. D. (2019). Extraversion and reward-processing: Consolidating evidence from an electroencephalographic index of reward-prediction-error. Biological psychology, 146, 107735.
Rettew, D. C., Rebollo-Mesa, I., Hudziak, J. J., Willemsen, G., & Boomsma, D. I. (2008). Non-additive and additive genetic effects on extraversion in 3314 Dutch adolescent twins and their parents. Behavior Genetics, 38(3), 223-233.
Spark, A., & O’Connor, P. J. (2020a). State extraversion and emergent leadership: Do introverts emerge as leaders when they act like extraverts?. The Leadership Quarterly, 101474.
Spark, A., & O’Connor, P. J. (2020b). Extraversion rather than neuroticism is the dominant trait predictor of forecasted affect in relation to social situations. Personality and Individual Differences, 160, 109934. 1353-1382.
Zelenski, J. M., Whelan, D. C., Nealis, L. J., Besner, C. M., Santoro, M. S., & Wynn, J. E. (2013). Personality and affective forecasting: Trait introverts underpredict the hedonic benefits of acting extraverted. Journal of Personality and Social Psychology, 104(6), 1092.