Justine Pors ja Niels Andersen (2015) selvittivät tutkimuksessaan mielenkiintoista seikkaa: voidaanko leikkiä hyödyntää sellaisena johtamistyökaluna, jonka avulla epävarmuus ja päättämättömyys voidaan kääntää voimavaraksi organisaatiossa?
Tutkimusaihe on mielenkiintoinen, sillä yritysten tarvitsee olla yhä muutosvalmiimpia. Voidaan esittää, että päätökset muodostavat jokaisen organisaation toiminnan ytimen: yritys muokkautuu jatkuvasti sen mukaan, millaisia päätöksiä se joko tekee tai jättää tekemättä.
Monet tutkijat ovat esittäneet, että leikkiä voidaan hyödyntää valmistamaan yrityksiä sekä innovoimaan, motivoimaan että joustamaan tehokkaammin jatkuvassa muutoksessa, eli omaksumaan utelias asenne muutosta kohtaan.
Pors ja Andersen esittävät, että leikin avulla organisaatiot voivat samaan aikaan sekä päättää että vältellä päätöksiä, säilyttäen näin ollen joustavuuden ja erilaiset vaihtoehdot myöhemmille päätöksille. Yrityksillä tämä on varsin tärkeää, sillä näin se tekee näkyväksi sen, miten päätökset olisivat voitu tehdä eri tavalla.
Päätösten tekemiseen liittyy aina tietty määrä epävarmuutta. Jos päätösten lopputulokset voitaisi laskelmoida tarkasti, kyse ei olisi enää tyypillisistä päätöksistä, vaan välttämättömyyksien toteuttamisista. Tästä syystä päätökset tuottavat aina myös epävarmuutta: Tehtiinkö oikea päätös? Mitkä olisivat olleet vaihtoehdot?
Tämä on tietysti paradoksaalista, sillä päätösten tehtävähän on nimenomaan tuottaa yhä enemmän varmuutta toimintaan.
Miten leikki sitten liittyy tähän kaikkeen? Leikin avulla voidaan erottaa ’todellinen maailma’ ja ’leikkimaailma’ toisistaan. Erilaisilla leikillisillä tekniikoilla, joissa esim. luodaan näyteltyjä skenaarioita vaihtoehtoisista tilanteista, voidaan päätöksentekijöitä ”ärsyttää” pohtimaan moninaisia vaihtoehtoja. Leikille on myös tyypillistä, että leikillä ei ole ulkoisia seuraamuksia – ts. päätökset, joita leikin mielikuvitusmaailmassa tehdään, eivät edusta todellisen maailman päätöksiä. Leikkimaailma tarjoaa näin ollen väylän, jossa päätöksiä voidaan sekä tehdä (’leikkimaailmassa’) että samaan aikaan olla tekemättä (’todellisessa maailmassa’).
Pors ja Andersen esittävätkin, että leikki on toimiva johtamistekniikka, jonka avulla päätöksenteon tuomaa epävarmuutta ei suinkaan yritetä liiaksi suitsia, vaan jopa lisätä ja kääntää voimavaraksi organisaatioissa – jokainen päätöksentekohetki on kuitenkin aina rajallinen mahdollisuus muutokselle ja uudistukselle. Päättämättömyys, päätösten lykkääminen, voi usein ollakin varsin kannatettava idea.
Seuraavan kerran kun joku sanoo, että ”Nyt ei ole aika leikkiä, pitää tehdä päätöksiä”, voit vastata…
… ”On aika tehdä päätöksiä, leikitään siis ensin vaihtoehdoilla”.
Lähde: Pors, J. G., & Andersen, N. Å. (2015). Playful organisations: Undecidability as a scarce resource. Culture and Organization, 21(4), 338-354.