MITEN ja MIKSI liikunta tehostaa luovaa ajattelua – tieteellinen katsaus aiheeseen

Tässä blogitekstissä esitän, Frithiä (2019) mukaillen, miten ja miksi liikunta mahdollisesti edistää luovaa ajattelua. Tarkastelen asiaa sekä liikunnan välittömien että pitkäaikaisten vaikutusten kautta.

Opi syleilemään epävarmuutta – liikunta ja luovuus kytkeytyvät evolutiivisesti toisiinsa

On esitetty, että liikunta ja luovuus kytkeytyvät evolutiivisesti intiimillä tavalla yhteen. Kun esivanhempamme ovat joutuneet lähtemään liikkeelle, etsiäkseen ruokaa ja suojaa, ovat uudet olosuhteet vaatineet aina luovaa ongelmanratkaisua. Käykin evolutiivisesti järkeensä, että liikkuessamme epävarmoissa olosuhteissa, aivomme sähköistyvät voimakkaasti (Frith 2019).

Tutkimuksista (Massi ym. 2018; Taghizadeh ym. 2020) tiedetään, että juuri epävarmoissa tilanteissa aivojemme korkeamman tason ajattelusta vastaavan etuotsalohkon aktiivisuus lisääntyy. Epävarmuus onkin jotain mitä meidän tulisi oppia syleilemään, sillä tuollaisissa tilanteissa opimme parhaiten ja osaamme olla kaikista luovimpia. Kuten Yalen Neurotieteen professori Daeyeol Lee on todennut: ”Opimme ainoastaan epävarmoissa tilanteissa, ja se on hyvä juttu”.

Liikuskelun hyödyt ovat havainneet myös monet historialliset luovat nerot, aina Darwinista Mozartiin (Kaufman & Gregoire 2016). Tarinan mukaan Einstein sai idean suhteellisuusteoriaansa pyöräillessään. Jotain kummallista voimaa liikkeessä täytyy siis olla.

Mitä sellaista aivoissamme liikunnan aikana oikein tapahtuu, joka mahdollisesti edistää luovaa ajatteluamme?

Voidaanko luovuutta määritellä?

Tiedeyhteisössä vallitsee kohtuullinen yksimielisyys siitä, että jos luovuudelle pitäisi jotkin vähimmäisvaatimukset asettaa, niin luovien tuotosten tulisi täyttää kaksi vaatimusta: 1) Niiden tulee olla ”uusia” eli ”omaperäisiä” sekä 2) ”tarkoituksenmukaisia” jossain tietyssä kontekstissa (Barron, 1955; Hennessey & Amabile, 2010; Simonton, 2012).

Kun luovuutta tutkitaan laboratoriossa, arvioidaan luovaa kognitiota pääosin nk. ”psykometrisillä mittauksilla”. Psykometriset mittaukset ovat tyypillisesti erilaisia ideointi- tai ongelmanratkaisutehtäviä, joissa koehenkilön tulee esimerkiksi ideoida useita erilaisia käyttötarkoituksia jollekin esineelle (kuten tiiliskivelle), jatkaa piirrosta mahdollisimman luovalla tavalla, keksiä analogioita, oivaltaa yksi oikea vastaus annettuun tehtävään yms.

Tällaisissa psykometrisissä tehtävissä on kyse nk. ”henkilökohtaisesta luovuudesta”: lopputulos ei ole välttämättä mikään uusi tieteellinen läpimurto tai uraauurtava taideteos, mutta siinä hetkessä olet onnistunut luomaan itsellesi jotain uutta ja luovaa. Jotain sellaista, joka voidaan kokeessa pisteyttää tiettyjen kriteerien mukaan.

Miten liikunnan yhteyttä luovuuteen tutkitaan laboratoriossa?

Tyypillisiä tapoja selvittää liikunnan ja luovuuden välisiä yhteyksiä on lukuisia. Yksi tapa on laittaa koehenkilö suorittamaan aluksi jokin psykometrinen luovuustehtävä häiriöttömään tilaan levon jälkeen ja myöhemmin pyytää häntä suorittamaan sama tehtävä liikunnan jälkeen. Näin saadaan selvitettyä, onko esim. kävelymatolla kävelemisellä tai kuntopyörällä polkemisella vaikutuksia tuloksiin. Tässä on kyse akuutista eli liikunnan välittömästä vaikutuksesta luovuuteen (ts. ”lisääkö liikunta välittömästi koehenkilön luovuutta?”). Tällaiseen testiin voidaan yhdistää myös se, että henkilö suorittaa uuden tehtävän esim. tunnin tai kahden päästä, jolloin voidaan selvittää, kuinka kauan luovuus pysyy koholla liikunnan jälkeen.

Lisäksi tutkimuksissa voidaan arvioida kroonista eli pitkäaikaista vaikutusta, jolloin henkilö suorittaa (tutkijoiden toiveiden mukaisesti) liikuntaa useamman viikon ajan ja sitten selvitetään, josko säännöllinen liikuntaharrastus on lisännyt henkilöiden luovaa ajattelua liikuntaharjoittelujakson tuloksena.

Pääosa tutkimuksista keskittyy liikunnan välittömiin vaikutuksiin, sillä välittömiä vaikutuksia on tieteellisesti usein helpompi/vaivattomampi tutkia.

Aihetta on tutkittu todella vähän

Liikunnan vaikutukset aivoterveyteen eli aivojen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tunnetaan erittäin hyvin (Blomstrand & Engvall 2021; Herold ym. 2019). Lisäksi luovuutta on tutkittu varsin paljon sekä psykologiassa että neurobiologiassa, mutta luovuuden tutkimus liikunta- ja terveystieteissä on lähes olematonta (Frith 2019).

Kun Emily Frithin väitöskirja ilmestyi vuonna 2019, vain 13 tutkimusta oli selvittänyt fyysisen aktiivisuuden ja kvantitatiivisesti mitattavien luovuustestien tuloksia. Lisäksi Frith korostaa, että yli puolet tästä kirjallisuudesta on julkaistu ennen vuosituhannen vaihdetta. Frith myös esittää, että suurin osa tutkimuksista on varsin heikkolaatuisia. Hänen mukaansa erityisesti tutkimusmenetelmissä esiintyi runsaasti puutteita (mm. kontrolliryhmien puute ja luovuustehtävien pisteytyksen vajavainen raportointi).

Frithin väitöskirjassa vain kolme alkuperäistutkimusta luokiteltiin korkealaatuisiksi. Sittemmin jokunen uusi tutkimus liikunnan ja luovuuden välisistä yhteyksistä on julkaistu, hyvin vaihtelevin tutkimusmenetelmin ja tuloksin (Frith & Loprinzi 2018; Rominger ym. 2020).

Onko liikunnalla tutkitusti vaikutusta luovuuteen – mitä tutkimukset todella sanovat?

Frithin (2019) katsaukseen valituista kolmestatoista alkuperäistutkimuksesta 12 osoitti joitain suotuisia vaikutuksia liikunnan ja psykometrisillä mittauksilla arvioidun luovuuden välille.

Näiden tutkimusten liikuntamuodot olivat todella heterogeenisiä: osassa käveltiin juoksumatolla, osassa liikuskeltiin vapaassa tilassa, osassa tanssittiin, osassa pyöräiltiin ja osassa tutkittavat saivat valita lähes minkä tahansa liikuntamuodon 12 viikon harjoittelun ajaksi.

Näistä 13:ta tutkimuksesta puolet arvioi kohtalaisesti kuormittavan liikunnan, kuten tanssin tai ripeän kävelyn, vaikutuksia; puolet tutkimuksista taas arvioi raskaasti kuormittavan liikunnan, kuten juoksun tai tehokkaan tanssin, vaikutuksia.

Kummallakin kuormitustavalla (kohtalainen & raskas) havaittiin suotuisia vaikutuksia niin akuuttiin kuin pitkäkestoiseen luovuuteen.

Mitä tuloksista tulisi päätellä?

Ensinnäkin on hyvin kannustavaa että lähestulkoon kaikissa tutkimuksissa liikunta sai aikaan mitattavia vaikutuksia luovuudessa (vaikka vaikutukset olivatkin pääosin vähäisiä ja ristiriitaisia).

Toiseksi on kuitenkin huomioitava, että tutkimukset olivat heikkolaatuisia, minkä seurauksena on lähes mahdotonta sanoa varmuudella ovatko havaitut vaikutukset todellisia – vai olisivatko vaikutukset olleet jopa suurempia paremmilla metodeilla.

Kolmanneksi näiden tutkimustulosten perusteella on täysin mahdotonta esittää mitään syy-seuraussuhde-spekulaatioita siitä, miksi ja miten liikunta mahdollisesti vaikuttaa luovaan kognitioon. Mahdotonta on myös vastata kysymykseen, mikä olisi ihanteellinen annostus liikuntaa luovuuden lisäämiseksi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Miksi liikunta edistää luovuutta?

Tähän mennessä olen vastannut kahteen keskeiseen kysymykseen: miten luovuutta tutkitaan ja millaisia tuloksia vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on liikunnan vaikutuksista luovuuteen saatu?

Meillä on viisi perusteltua syytä uskoa, että liikunnalla on aidosti vaikutuksia luovaan ajatteluun:

Alkuperäistutkimuksista valtaosa osoittaa myönteisiä vaikutuksia psykometrisillä mittauksilla arvioituun luovaan kognitioon
On olemassa evolutiivisia perusteita uskoa liikunnan ja luovuuden olevan kytköksissä toisiinsa
Lukuisat anekdootilliset esimerkit tukevat liikkeen myönteistä vaikutusta luovaan ajatteluun
Lukuisat tutkimukset osoittavat selvästi liikunnan edistävän sellaisia aivojen kognitiivisia toimintoja, kuten muistamista ja oppimista, joiden voidaan olettaa tehostavan myös luovaa ajattelukykyä
Liike ja ajatustoiminta aktivoivat samoja neuraalisia polkuja: liikunta vaikuttaa suotuisella tavalla moniin aivoalueisiin, jotka todettu keskeisiksi myös luovassa ajattelussa (mm. etuotsalohko, päälakilohko, hippokampaaliset alueet).

Liikunnan ja luovan ajattelun mahdollinen yhteys vaikuttaa siis hyvin perustellulta. Tähän päivään mennessä yksikään tutkimus ei kuitenkaan ole selvittänyt, mitkä biologiset selitysmallit voisivat olla tämän yhteyden taustalla. Seuraavassa käyn yksityiskohtaisesti läpi ne lupaaviksi arvioidut aivomekanismit, joiden kautta liikunnan voisi olettaa vaikuttavan myös luovaan ajatteluun. Aloitetaan liikunnan välittömistä eli akuuteista neuraalisista vaikutuksista.

Liikunnan välittömät neuraaliset vaikutukset

Jotta mikään luova suorittaminen olisi ylipäätänsä mahdollista, tarvitaan kolmea asiaa:

1) Luovaa taitoa (Creative Skill)

2) Luovuuden draivia (Creative Drive)

3) Luovaa suorittamista (Creative Performance)

Seuraavassa tarkastelen, Frithiä (2019) mukaillen, kuinka liike tehostaa näiden kolmen asian ilmentymistä.

Etuotsalohko & tehtäväsuuntautunut aivoverkosto. Liikunta saa aikaiseksi välitöntä etuotsalohkon aktiivisuutta ja ”tehtäväsuuntautuneen aivoverkoston” tehostunutta toimintaa. Nämä vaikutukset ovat todennäköinen syy sille, miksi liikunnan tiedetään edistävän mm. työmuistitehtävissä pärjäämistä ja tehostavan tiedon prosessointinopeutta. Etuotsalohkon aktiivisuuden lisääntyminen tekee meistä kognitiivisesti kyvykkäämpiä, mikä puolestaan auttaa luovassa ongelmanratkaisussa. Etuotsalohkon aktiivisuus ja tehtäväsuuntautuneen aivoverkoston tehostunut toiminta auttaa meitä suuntaamaan erityisesti ulkoisen tarkkaavuuden tehtävään paremmin sekä pääsemään yli kognitiivisesta fiksaatiosta (kognitiivisesta fiksaatiosta ylipääseminen tarkoittaa sitä, että meidän on helpompi välttää turvautumasta helppoihin ja tuttuihin vastauksiin sellaisissa tilanteessa, jossa pitäisi ideoida mahdollisimman omaperäisiä uusia ajatuksia).
Dopamiini. Toiseksi liikunta saa aikaan välitöntä dopamiinipitoisuuksien lisääntymistä eli dopamiinijärjestelmän tehostunutta toimintaa. Dopamiini on keskeinen palkitsemisreaktioissa ja motivaatiossa. Kun dopamiinijärjestelmän toiminta liikunnan myötä tehostuu, lisääntyy myös motivaatio eli luovuuden draivi. Tämän seurauksena palkitsemisreaktiot koetaan voimakkaampina, mikä lisää luovuuden draivia entisestään. On hyvä muistaa, että luovuuden draivi on yksi keskeisimpiä tekijöitä kaikessa luovassa suorittamisessa. Yksilö voi olla vaikka kuinka lahjakas tai älykäs, mutta jos hänellä ei ole riittävää motivaatiota tavoitella haluamiaan luovia asioita, ei lahjakkuudesta tai älykkyydestä ole käytännön hyötyä.

3. Vireystila. Kolmanneksi liikunta on yksi parhaimpia tapoja saavuttaa ihanteellinen vireystila kaikelle luovalle suorittamiselle. Yerkes-Dodsonin-lain mukaan on olemassa optimaalinen ”sweet spotti” kaikella kognitiiviselle tekemiselle. Liikunta lisää kiihdyttävien välittäjäaineiden, kuten epinefriinin ja norepinefriinin toimintaa, joiden tiedetään edistävän välitöntä tarkkaavuutta ja vireystilaa.

4. Mieliala. Neljänneksi liikunta saa aikaan välitöntä mielialan nousua, minkä on esitetty tehostavan nk. ”globaalia prosessoinnin tilaa”. Tämä tila auttaa laajentamaan mielensisäistä tarkastelunäkökulmaa ja ideoimaan asioita ”isommassa mittakaavassa”. Tällöin sisäisen tarkkaavuuden valokeilamme ei ole kohdistunut liian tiukasti johonkin tiettyyn ratkaisumalliin, vaan mieli yhdistelee luovalla tavalla asioita muistista ja sopeutuu erilaisiin luoviin tilanteisiin paremmin.

Liikunnan krooniset vaikutukset luovuuteen

Vaikuttaisi siis siltä, että liikuntaa voisi ikään kuin ”pistoksen” omaisesti hyödyntää edistämään tietyntyyppistä luovuutta välittömästi liikuntahetken jälkeen.

Nyt herääkin kysymys, voidaanko säännöllisellä liikunnalla edistää luovaa ajattelua? Toisin sanoen: tekeekö säännöllinen liikunnan harrastaminen meistä luovempia, ja mitkä ovat mahdolliset biologiset mekanismit tämän taustalla?

Seuraavassa, Frithiä (2019) mukaillen, kolmen kohdan tiivistys.

Liikunta tehostaa aivojen eri osien välistä viestintää eli lisää aivojen ”kokonaisprosessointitehoa”. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen liikunta vahvistaa usean aivoalueen toimintaa ja eri aivoalueiden välistä viestintää. Tämä tapahtuu nk. neurogeneesin ja neuroplastisiteetin avulla. Toisin sanoen uusia hermosoluja syntyy (neurogeneesi) ja uusia yhteyksiä muodostuu (neuroplastisiteetti) aivojen eri osien välille. Kun näin käy, paljon käytetyt yhteydet voimistuvat entisestään eli ne pystyvät viestimään vieläkin tehokkaammin keskenään. Ja kun aivojen eri osat kykenevät nopeampaan viestinvälitykseen, ne toimivat kokonaisuutena (myös luovan ajattelun osalta) tehokkaammin. Erityisen tärkeitä luovuuden kannalta ovat yhteydet, jotka vahvistuvat nk. ”muistikeskuksen” eli hippokampaalisten alueiden, päälakilohkojen eli parietaalialueiden sekä etuotsalohkon välillä. Nämä alueet ovat yhdessä vastuussa kaikenlaisen monimutkaisen luovuuden ilmentymisestä. Neurogeneesin ja neuroplastisiteetin taustalla vaikuttavat erityisesti liikunnan aikaansaamat nk. ”hermokasvutekijät”, kuten BDNF, IGF-1 ja VEGF, joiden tiedetään olevan keskeisiä mm. oppimisprosesseissa ja uusien verisuonten muodostumisessa aivoihin.

2. Säännöllinen liikunta ja minäpystyvyys. Säännöllisen liikunnan harrastaminen saa aikaan myönteisen kehän. Liikunta edistää (kuten tutkimuksissa on osoitettu) kognitiivista kyvykkyyttä, mikä puolestaan saa aikaan sen, että lisääntyneen kognitiivisen kyvykkyyden ansiosta henkilön onnistumisen kokemukset lisääntyvät. Ja kun henkilön onnistumisen lisääntyvät, hän saa useammin palkitsemisreaktioita. Ja kun henkilön palkitsemisreaktiot lisääntyvät, hänen minäpystyvyytensä ja kykynsä arvioida omia taitojaan voimistuu. Kaiken tämän ansiosta henkilön luovuuden draivi tehostuu eli hän on entistä motivoituneempi toteuttamaan itseään luovilla tavoilla.

3. Liikunnalla on annos-vastesuhde luovuuteen. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että on olemassa ihanteellinen määrä liikuntaa (joskin sitä voi usein olla vaikea määrittää), jolla saadaan parhaimmat vaikutukset aivojen hyvinvointiin. Sama pätee myös luovuuden kanssa. Jotta edellä mainituista vaikutuksista saadaan paras irti, on liikunnan harrastamisen oltava säännöllistä. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä se kuvastaa vain sitä, että aivot ovat mukautuvat ja että luovuus ei ole mikään pysyvä ominaisuus. Liikunnalla voidaan siis kenties edistää luovaa ajattelua läpi elämän, kunhan sitä harrastetaan säännöllisesti.

Yhteenveto ja loppupohdinta

Tämän blogitekstin keskeisenä tavoitteena on ollut vakuuttaa sinut jostain sellaisesta, minkä olet kenties jo entuudestaan kokemusperäisesti tiedostanut: on lukuisia tieteellisiä perusteita sille, miksi liikettä kannattaa hyödyntää, ei pelkästään paremman aivoterveyden toivossa, mutta myös luovan ideoinnin tukena.

Tutkimusta aiheesta tarvitaan rutkasti lisää ja siihen asti kannattaa suhtautua varauksella moniin popularisoituihin, usein melko valikoituihin lähteisiin perustuviin, lehtiartikkeleihin aiheesta.

Korostan myös sitä, että luovuuden tutkiminen on erittäin haastavaa. On todettu, että luovuus ”on kuin rakkaus: se on samaan aikaan kaikkialla, muttei oikeastaan missään”. Luovuustesteillä arvioitu luovuus korreloi vain kohtuullisesti todellisen elämän luovien saavutusten kanssa, ja siksi näitä testejä on myös kritisoitu (Kim 2006).

Joka tapauksessa, kuten olen edellä esittänyt, liikunnalla voi olla suotuisia vaikutuksia luovaan ajatteluun (jopa suurempia, mitä mittauksilla voidaan ylipäätänsä havaita). Liikunnan hyödyt perustuvat todennäköisesti niin fyysisen liikkeen tuottamiin biologisiin vaikutuksiin kuin siihen, että liikunnan aikana mieli pääsee usein ”rauhoittumaan” eli häiriöttömään tilaan. Yhdessä nämä todennäköisesti edistävät luovaa ajattelua tehokkaimmin kuin mikään muu tunnettu tekijä.

Seuraavassa vielä kuusi konkreettista ajatusta käytäntöön, jotka pohjautuvat tutkimuksissa havaittuihin ilmiöihin.

Hyödynnä liikuntaa eräänlaisena ”luovuusboosterina”, jos sinun tarvitsee ideoida mahdollisimman paljon erilaisia ajatuksia. Muista, että luovuutta on monenlaista. Liikunnan on todettu hyödyttävän erityisesti ”divergenttiä ajattelua” eli kyvykkyyttä kehitellä mahdollisimman monta erilaista ideaa johonkin tiettyyn ongelmaan. Tutkimuksista ei voida päätellä, minkä tyyppistä luovuutta liike parhaiten edistää, mutta on perusteltua esittää, että esimerkiksi 30 minuutin liikuntahetki ennen ”brainstorming”-tyyppistä ideointia tehostaisi luovaa ajattelua.

Ihanteellinen aikapiste ideoinnille on heti liikunnan jälkeen ja vaikutus on koholla pari tuntia liikunnan jälkeen. Tutkimusten perusteella ideointi kannattaa todennäköisesti aloittaa välittömästi liikunnan jälkeen (kenties jopa liikunnan aikana). Lisäksi liikunnan vaikutukset luovuuteen ovat todettu pysyvän koholla kenties noin pari tuntia liikunnan jälkeen. Aiemmat tutkimukset (Blomstrand & Engvall 2021) ovat osoittaneet, että noin viiden minuutin lepo liikuntahetken jälkeen edistää muistituloksia verrattuna siihen, että uuden asian opiskelu aloitettaisi välittömästi liikunnan jälkeen. Voisi ts. olla järkevää levätä vaikka silmät kiinni viiden minuutin verran liikuntahetken jälkeen ja aloittaa ideointi vasta sitten.

Liikunnan kesto ja kuormitustaso on yksilöllistä. Tutkimusten perusteella on mahdotonta arvioida ihanteellista kuormitustasoa tai liikunnan kestoa, jolla luovaa ajattelua voitaisi edistää tehokkaimmin. Tutkimuksissa muun muassa havaittiin, että liian kuormittava liikunta voi heikentää erityisesti huonokuntoisten mentaalisia resursseja. Yerkes-Dodsonin-lain mukaan jokaiselle löytyy oma ihanteellinen kuormitustaso. Nyrkkisääntönä voidaan esittää, että esim. 30 minuutin reipas kävely ennen puolen tunnin tai tunnin tehokasta ideointia voisi toimia varsin hyvin käytännössä. Huomioitavaa on, että aiemmissa tutkimuksissa (Blomstrand & Engvall 2021) on myös havaittu, että pelkästään muutaman minuutin reipas liikuntasessio edistää muistituloksia, joten lyhyitä taukoliikuntahetkiä kannattaa sijoittaa osaksi työpäiviä.

Jos nautit liikunnasta, hyödyt liikunnasta eniten. Tutkimuksista voidaan päätellä, että ne, jotka nauttivat liikunnasta eniten, saavat suurimmat hyödyt. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että liikunta nostaa eniten mielialaa liikunnasta nauttivilla. Liikunta-aktiviteetti tulisi näin ollen valita yksilöllisten mieltymysten mukaan. Yhtä oikeaa liikuntalajia ei siis ole. Se aktiviteetti mistä nautit eniten, tuottaa varmimmat hyödyt. Aiemmat tutkimukset (Herold ym. 2019) tukevat esim. kuntosaliharjoittelun hyötyjä aivoille, joten perinteiselle juoksulenkille löytyy hyviä vaihtoehtoja. Lisäksi kaikenlainen liikunta, jossa pääset ”freestylemaan”, kuten tanssi tai vaikka skeittaaminen, voi olla erityisen tehokasta aivoliikuntaa, sillä niissä pääset fyysisen liikkeen avulla kehittämään myös improvisointitaitojasi.

Vapaamuotoinen liike kenties kaikkein paras vaihtoehto. Mielenkiintoinen havainto tutkimuksissa on ollut, että rajoittamaton kävely eli sellainen missä saat liikkua vapaasti eri suuntiin, voisi edistää luovaa ajattelua tehokkaammin verrattuna juoksumatolla tai kuntopyörällä suoritettuun rajoitettuun liikkumiseen. On esitetty, että hyödyt voisivat selittyä liikkeen ”sulavuudella” ja liikkeen ”ennakoitumattomuudella”, mikä mahdollisesti virittäisi aivot luovaan tilaan kehollisen kognition kautta (kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin). Joissain tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että jo pelkästään ”tarkasteluperspektiiviä” muuttamalla, kuten seisomaan noustessa, luovuus saattaa lisääntyä, sillä aivot virittyvät tähän uuteen tilaan tehostamalla luovaa ajattelua. Lähde siis vaikkapa luontoon liikkumaan, jossa pääset kulkemaan vaihtelevissa maastoissa. Luonnolla on muutenkin monia aivojen hyvinvointia tukevia vaikutuksia (Bratmann ym. 2015).

Puuhastelkaa käsillä tai jaloilla jotain ja suorittakaa mielikuvaharjoittelua. Kirjoitan kehollistuneesta kognitiosta myöhemmin. Mainitsen kuitenkin, että tutkimuksissa (Frith 2019) on havaittu monenlaisen fyysisen objektin manipuloinnin edistävän psykometrisillä testeillä arvioitua luovuutta. Kaikenlaisen liikkeen, hyvin pienimuotoisenkin, on todettu lisäävän aivojen aktiivisuutta niissä samoissa radoissa, jotka vastaavat myös luovuuden ilmentymisestä. Puristele siis vaikkapa palloa, piirtele paperille palaverissa tai kuvittele mielessäsi lyöväsi tennispalloa kesken työpäivän. Kaikki nämä lisäävät aivojesi aktivaatiota luovaa ajattelua tukevilla alueilla. Voit myös valita vaikka legojen kokoamisen tai palapelin rakentamisen taukoliikunnaksi, jolla saattaa olla ”viritysvaikutuksia” myös sitä seuraavaan luovuustehtävään.

Kiittäen mielenkiinnostasi,

Teemu.

Lisää luettavaa

Alkuperäistutkimuksia liikunnan ja luovuuden välisistä yhteyksistä

Blanchette DM, Ramocki SP, O’del JN, Casey MS. Aerobic exercise and creative potential: Immediate and residual effects. Creativity Research Journal. 2005;17:257-264.
Curnow KE, Turner ET. The effect of exercise and music on the creativity of college The Journal of Creative Behavior. 1992;26:50-52.
Frith E, & Loprinzi, P.D. Experimental effects of acute exercise and music listening on cognitive creativity. Physiology & behavior. 2018;191:21-28.
Frith, E., Ryu, S., Kang, M., & Loprinzi, P. D. (2019). Systematic review of the proposed associations between physical exercise and creative thinking. Europe’s Journal of Psychology, 15(4), 858-877.
Frith, E. M. (2019). Acute Exercise and Creativity: Embodied Cognition Approaches.
Gondola JC, Tuckman BW. Effects of a systematic program of exercise on selected measures of creativity. Percept Mot Skills. Feb 1985;60(1):53-54.
Gondola JC. The enhancement of creativity through long and short term exercise Journal of Social Behavior & Personality. 1986;1:77-82.
Gondola JC. The effects of a single bout of aerobic dancing on selected tests of creativity. Journal of Social Behavior & Personality. 1987;2:275-278. 246
Herman-Tofler LR, Tuckman BW. The effects of aerobic training on children’s creativity, self-perception, and aerobic power. Child and adolescent psychiatric clinics of North America. Oct 1998;7(4):773-790, viii.
Hinkle JS, Tuckman BW, Sampson JP. The psychology, physiology, and creativity of middle school aerobic exercisers. Elementary School Guidance & Counseling. 1993;28:133-145.
Oppezzo M, Schwartz DL. Give your ideas some legs: the positive effect of walking on creative thinking. Journal of experimental psychology. Learning, memory, and cognition. Jul 2014;40(4):1142-1152.
Ramocki SP. Creativity interacts with fitness and exercise. Physical Educator. 2002;59:8.
Rominger, C., Fink, A., Weber, B., Papousek, I., & Schwerdtfeger, A. R. (2020). Everyday bodily movement is associated with creativity independently from active positive affect: a Bayesian mediation analysis approach. Scientific Reports, 10(1), 1-9.
Steinberg H, Sykes EA, Moss T, Lowery S, LeBoutillier N, Dewey A. Exercise enhances creativity independently of mood. British journal of sports medicine. Sep 1997;31(3):240-245.
Szapora A, Pannekoek JN, Hommel B. The impact of physical exercise on convergent and divergent thinking. Frontiers in human neuroscience. 2013;7:824.
Tuckman BW, Hinkle JS. An experimental study of the physical and psychological effects of aerobic exercise on schoolchildren. Health psychology : official journal of the Division of Health Psychology, American Psychological Association. 1986;5(3):197-207.
Zhou Y, Zhang Y, Hommel B, Zhang H. The Impact of Bodily States on Divergent Thinking: Evidence for a Control-Depletion Account. Frontiers in psychology. 2017;8:1546.

Epävarmuus lisää aktiivisuutta aivojen etuotsalohkossa

Massi, B., Donahue, C. H., & Lee, D. (2018). Volatility facilitates value updating in the prefrontal cortex. Neuron, 99(3), 598-608.
Taghizadeh, B., Foley, N. C., Karimimehr, S., Cohanpour, M., Semework, M., Sheth, S. A., … & Gottlieb, J. (2020). Reward uncertainty asymmetrically affects information transmission within the monkey fronto-parietal network. Communications biology, 3(1), 1-11.

Muut lähteet

Blomstrand, P., & Engvall, J. (2021). Effects of a single exercise workout on memory and learning functions in young adults—A systematic review. Translational Sports Medicine, 4(1), 115-127.
Bratman, G. N., Hamilton, J. P., Hahn, K. S., Daily, G. C., & Gross, J. J. (2015). Nature experience reduces rumination and subgenual prefrontal cortex activation. Proceedings of the national academy of sciences, 112(28), 8567-8572.
Herold, F., Törpel, A., Schega, L., & Müller, N. G. (2019). Functional and/or structural brain changes in response to resistance exercises and resistance training lead to cognitive improvements–a systematic review. European Review of Aging and Physical Activity, 16(1), 1-33.
Kaufman, S. B., & Gregoire, C. (2016). Wired to Create: Discover the 10 things great artists, writers and innovators do differently. Random House
Kim, K. H. (2006). Can we trust creativity tests? A review of the Torrance Tests of Creative Thinking (TTCT). Creativity research journal, 18(1), 3-14.