Uni ja vuorokausirytmi teemana kiehtovat yhä enemmän. Parhaillaan olen suorittamassa aiheesta useita eri opintoja, siksi ryhmän ensimmäiseksi isommaksi teemaksi, omalta osaltani, valikoitui juuri uniterveys.
Jos tavoitteena olisi oman sisäisen kellon aikaistaminen, niin miltä kokonaisvaltainen interventio sen saavuttamiseksi näyttäisi?
Aamu- ja iltavirkkuisuus ei ole kenties niin tiukassa kuin itsellemme usein uskottelemme. Sosiaalinen elämämämme ja elintapamme vaikuttavat merkittävästi siihen, millainen univalverytmi monelle meistä kehittyy.
Facer-Childsin ja kumppaneiden (2019) tutkimuksessa havaittiin, että kokonaisvaltaisen intervention avulla koehenkilöiden (n=12, keski-ikä 21,3 v.) sisäistä kelloa voitiin aikaistaa peräti kahdella tunnilla: koehenkilöt ts. heräsivät ja kävivät nukkumaan kahta tuntia tyypillistä aiemmin.
Interventio keskittyi samanaikaisesti usean sellaisen elintavan muokkaamiseen, joilla biologisen kellon tahdistamiseen voidaan vaikuttaa – valoaltistuksen, ruokailurytmien, kofeiinin nauttimisen ja liikuntatottumusten ihanteelliseen rytmittämiseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että sisäisen kellon varhaistaminen tuotti myönteisiä terveysvaikutuksia, kuten myönteistä mielialaa, parempaa stressinhallintaa, edistynyttä kognitiota (reaktioaika) sekä fyysistä suorituskykyä (käden puristusvoima). Unenmäärässä ei puolestaan havaittu vähenemistä eli unesta ei jouduttu karsimaan.
Kuten huomaatte, ei todellakaan mitään supervaikeita arkirutiineja kyseessä. Vahvuutena tässä kuitenkin se, että useampaan tekijään vaikutettiin kerralla, jolloin jokin huono rutiini ei kumonnut muiden myönteisiä vaikutuksia.
Yksi pitkän ja laadukkaan elämän tukijaloista: itselle luontaisen unirytmin löytäminen 💤 Ja usein se vaatii sekä jatkuvaa työtä läpi elämän että hienosäätämistä erilaisten rutiinien kanssa.