Siirry suoraan sisältöön

Miniblogi: Onko leikillisyys yhteydessä älykkyyteen?

Aikuisten leikkisyyttä on tutkittu valitettavan vähän, vaikka tällainen tutkimus voisi tarjota vastauksia moniin kysymyksiin. Jos leikkisät ihmiset esimerkiksi suoriutuvat paremmin älykkyystesteistä tai akateemisista tehtävistä, voitaisi esittää, että leikkisyyttä edistävistä tekniikoista saattaisi olla monenlaisia oppimishyötyjä.

Proyerin tutkimus vuodelta 2011 selvitti, onko leikillisyys yhteydessä älykkyyteen. Tutkimuksen tavoite oli kahdenlainen. Ensinnäkin haluttiin selvittää, onko psykometrisillä mittareilla arvioitu älykkyys ja/tai itsearvioitu älykkyys yhteydessä leikillisyyteen. Toiseksi tutkimuksessa selvitettiin, miten leikillisyys on yhteydessä kirjallisessa kokeessa menestymiseen. 

Tutkimusotokseen valikoitui yhteensä 254 yliopisto-opiskelijaa, joista jokainen täytti ’Adult Playfulness Scale’–kyselyn. Kyseinen mittari koostuu 32 adjektiivista, joiden perusteella saadaan kuva henkilön leikillisyydestä. Psykometrisenä älykkyysmittarina hyödynnettiin ’The Intelligence Structure-testiä’ ja itsearvioituun älykkyyteen käytettiin ’Measure for self-estimated intelligence’–mittaria. Adult Playfulness Scalen tuloksia verrattiin myös kirjallisen kokeen tuloksiin.

Tuloksista käy ilmi, että leikillisyys ei korreloi älykkyystestien kanssa. Leikilliseksi itsensä arvioimia esiintyy siis sekä korkeita älykkyyspisteitä että matalia pistemääriä saaneiden joukossa. On toki huomattava, että opiskelijoiden joukossa erot saattavat olla vähäisempiä kuin normaaliväestössä.

Eräs mielenkiintoinen huomio itsearvioiduista kyselyistä oli seuraava: leikkisäksi itsensä arvioimat ihmiset arvioivat itsensä myös vähemmän älykkäiksi. Tämä saattaa Proyerin mukaan johtua siitä, että leikkisät aikuiset kokevat itsensä vähemmän vakaviksi ja tunnolliseksi eli he identifioituvat sellaisten ominaisuuksien kautta, jotka herkästi yhdistetään vähäisempään älykkyyteen. 

Toinen mielenkiintoinen löydös oli, että ne, jotka arvioivat itsensä vähemmän älykkäiksi, arvioivat  omaavan myös enemmän luovuuteen liitettäviä leikillisiä ominaisuuksia. Proyerin mukaan syynä saattaa olla se, että itsensä vähemmän älykkäiksi arvioivat kokevat kenties tarvetta kompensoida tätä näennäistä heikkoutta ”valitsemalla” olevansa kuitenkin keskivertoa luovempia persoonia.

Tärkein löydös tutkimuksessa oli, että korkeampi itsearvioitu leikkisyys oli yhteydessä parempiin tuloksiin kirjallisessa kokeessa sekä innokkuuteen suorittaa ylimääräisiä tehtäviä. Proyer esittääkin, että leikillinen ote akateemisiin tehtäviin saattaa auttaa oppilaita suoriutumaan paremmin. Yksityiskohtaisempia selittäviä mekanismeja tämän löydöksen taustalle ei voida kuitenkaan esittää.

Löydökset ovat kaiken kaikkiaan lupaavia käytännön sovellutusten kannalta, sillä tavat edistää leikillisyyttä voivat tukea akateemista suoriutumista.

Lähde: Proyer, R. T. (2011). Being playful and smart? The relations of adult playfulness with psychometric and self-estimated intelligence and academic performance. Learning and Individual Differences, 21(4), 463-467.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *