Meillä suomalaisilla on käytännössä rajaton pääsy laadukkaiden elintapojen pariin – miksi sitten uupumisen oireet kasaantuvat yhä huolestuttavan monelle ihmiselle? Ja mitä asialle voisi tehdä?
Kun yksilö kohtaa erilaisia stressaavia tilanteita, elimistö pyrkii tasapainottamaan tilannetta tarkoituksenmukaisella stressin säätelyjärjestelmällä eli ’allostaattisten’ prosessien avulla. Terveen ihmisen fysiologia kykeneekin reagoimaan nopeasti stressiin, mutta epäkuntoinen järjestelmä toimii jatkuvasti ylikierroksilla – seurauksena stressikuorma kasaantuu, sairauksien ja kuolemanriski lisääntyy.
Petersin ja kumppaneiden (2017) mukaan kroonisen psykologisen stressin yksi olennaisimmista laukaisevista tekijöistä olisi pitkään jatkuva epävarmuus. Tämä ajatus pohjautuu biologisille organismeille luontaiseen ’vapaan energian periaatteeseen’. Biologisille organismeille on nimittäin luontaista pyrkiä vähentämään niissä vallitsevaa epäjärjestystä ja odottamattomia yllätyksiä, sillä nämä edustavat valtavaa määrää ”vapaata energiaa”, jotka kuluttavat aivojemme rajallisia resursseja. Epävarmuus on sitä, ettemme voi välttyä jatkuvilta yllätyksiltä – ja tämä tieto ahdistaa meitä vähitellen yhä enemmän.
Miten epävarmuutta sitten pyritään vähentämään?
Aivomme ovat ennustamiskone: ne laskelmoivat jatkuvasti nykytilannetta sekä saavutettavissa olevia mahdollisia tiloja ja tavoitteita. Yllätyksellisyys johtuu siitä, että sisäiset ennustuksemme eivät vastaa eteemme ilmaantuvien todellisten tilanteiden luonnetta: ja kun koemme toistuvia ennustusvirheitä, aivomme eivät kykene ohjaamaan elimistömme toimintaa ennakoivasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Vähentääkseen epävarmuutta aivot käynnistävät useita stressireaktioita, joiden tehtävänä on auttaa niitä työskentelemään tehokkaammin eli luomaan tarkoituksenmukaisempia ennustusmalleja tulevaisuuden varalle. Parhaimmassa tapauksessa aivojen lisääntynyt energian tarve sekä stressireaktiot ovat ohimeneviä – epävarmuus ratkeaa. Mikäli epävarmuus kuitenkin jatkuu, energian tarve ja stressikuorma pysyvät korkealla, ja tämä puolestaan altistaa yksilön ’allostaattisen kuorman’ kasaantumiselle.
Uupumisen taustalla onkin usein aivojen laskentatehon toistuvaa ylikuormittumista. Nykyinen elämäntapamme tuottaa meillä yhä enemmän epävarmuustekijöitä, joihin liittyy usein jokin kuviteltu uhka, kuten irtosanominen, työttömyyden jatkuminen tai parisuhdeongelmat. Lukuisat elämäntapatekijät sekä sosioekonominen asema tyypillisesti kasaavat tällaisia epävarmuustekijöitä erityisesti niille yksilölle, jolla ei ole kykyä löytää sopivia strategioita epävarmuuden päihittämiseksi. Pahimmillaan tästä seuraa vakavaa ahdistusta, jopa epätoivoa. Ja juuri tästä syystä lukuista krooniset sairaudet ovat niin yleisiä länsimaissa.
Nyt kun tiedät mistä stressissä on usein pohjimmiltaan kyse, toivottavasti tekstini auttaa ymmärtämään uupumisoireita hieman paremmin.
Tässä muutama aivovinkki epävarmuuden sietokynnyksen kasvattamiseksi:
- Aivoterveydestä huolehtiminen (fysiologisesti terveet aivot kykenevät käsittelemään epävarmuustekijöitä paremmin; muista siis huolehtia levosta, palautumisesta sekä itselle mieluisten asioiden parissa puuhastelusta)
- Suunnitelmallisuus (luo skenaarioita sekä lyhyelle, keskipitkälle että pitkälle aikavälille; luo suunnitelmallisuudella hallinnan ja merkityksen tunnetta)
- Epävarmuuden sietokynnyksen kasvattaminen & tunnetaidot (älä soimaa itseäsi liikaa, vaikkei tavoitteet tai aikataulut toteutuisi: muista, että jokainen epäonnistuminen auttaa sinua luomaan parempia ennusteita tulevaisuuden varalle, kyse on siis aina myös tärkeistä oppimiskokemuksista)
- Ulkopuolelta hankittu tuki (hyödynnä sosiaalisia verkostoja: Voisitteko auttaa porukassa toistenne epävarmuuksien kanssa? Saisitko kavereilta jonkun hyvän vinkin omaan tilanteeseesi? Miten muut ovat pärjänneet saman haasteen kanssa?)
- Luo realistisimpia odotuksia välttääksesi jatkuvia ennustusvirheitä (johtuuko epävarmuus kenties siitä, että olet joutunut pettymään usein lopputuloksen suhteen? Kenties luot itsellesi liian suuria odotuksia. Älä luovu haastavista tavoitteista, mutta analysoi niiden saavuttamisen todennäköisyydet ennakkoon, ja käsittele tunteitasi niiden mukaan)
Julkaisuni lähde: Peters, A., McEwen, B. S., & Friston, K. (2017). Uncertainty and stress: Why it causes diseases and how it is mastered by the brain. Progress in neurobiology, 156, 164-188.