Frithin (2019) kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin kehollisen liikkeen vaikutuksia luovaan ajatteluun. Huolimatta useista lupaavista löydöksistä, vain kuusi kahdestakymmenestä katsaukseen valikoidusta tutkimuksesta hyödynsi tarkoituksenmukaista, ”ei-motorista”, kontrolliryhmää tutkimuksissaan.
Millaisia ongelmia tämä voi aiheuttaa käytännössä? Otetaan esimerkki muutamasta tutkimuksesta.
Yhdessä tutkimuksessa esimerkiksi havaittiin, että pehmeän ja mukautuvan geelipallon puristelu edisti tiettyjä divergentin ajattelun osatekijöitä, kun taas kovan ja joustamattoman pallon puristelu edisti konvergentin ajattelun ongelmanratkaisua (Kim 2015).
Mistä erot mahdollisesti johtuivat?
Frith spekuloi, että joustavan pallon puristelu saattaisi auttaa ideoimaan divergentillä tavalla eli pähkäilemään useita erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmaan…
…kun taas kovan pallon puristelu auttaa mahdollisesti keskittymään paremmin konvergenttiin ongelmanratkaisuun eli yhden oikean vastauksen löytämiseen.
Suuri ongelma kuitenkin on, että tässä pallotutkimuksessa ei hyödynnetty sellaista liikkumatonta kontrolliryhmää, joka ei olisi puristellut minkäänlaista palloa ideoinnin aikana. On siis mahdotonta arvioida, mitkä havaitut vaikutukset luovaan ajatteluun ovat peräisin pallojen erilaisesta ominaisuudesta ja mitkä yksinkertaisesti vain siitä, että pallon (tai minkä tahansa muun esineen) puristelu on riittävä kehollinen toiminta edistämään luovaa ajattelua.
Liikkumaton kontrolliryhmä olisi ollut tarpeen myös kahdessa muussa tutkimuksessa: Fioratoun & Cowleyn (2009) tutkimuksessa, jossa koehenkilöitä pyydettiin ratkaisemaan oivaltamistehtäviä joko kynää ja paperia hyödyntämällä (ryhmä 1) tai heille annettiin mahdollisuus hyödyntää ongelmanratkaisun tukena kaulakorun lenkkejä (ryhmä 2) sekä Vallee-Tourangeau ja kollegoiden (2016) tutkimuksessa, jossa toinen ryhmä sai myös tehtävänantoon liittyviä fyysisiä esineitä avukseen, kun taas toinen ryhmä käytti pelkästään kynää ja paperia ongelmanratkaisuun. Koska kynän ja paperin käyttö on myös kehollista toimintaa, näissä tutkimuksissa ei liikkumatonta kontrolliryhmää todellisuudessa ollut.
Kuten Frith esittää, tämä on ongelma, sillä emme voi olla varmoja josko kehollisten manipulaatioiden hyödyt ovat todella yhtään sen parempia kuin jos vastaukset olisi tuotettu pelkästään verbaalisesti tai mielikuvaharjoittelun avulla.
Kun yritys X on teettänyt oman tutkimuksensa, ja mainostaa tuotteensa edistävän asiaa Y esimerkiksi 40 prosenttia, niin on syytä kysyä, millaisia kontrolliryhmiä on käytetty. Mikä todella selittää tuotteen vaikutusta, ja olisiko sama vaikutus saatu kymmenellä muulla samankaltaisella keinolla? Yhtä lailla: selittääkö terapian Z vaikutusta terapiamenetelmät itsessään vai se, että joku ylipäätään kuuntelee?
Lisää luettavaa:
Fioratou E, & Cowley, S.J. . Insightful thinking: Cognitive dynamics and material artifacts. Pragmatics & Cognition. 2009;17(3):549-572.
Frith, E. M. (2019). Acute Exercise and Creativity: Embodied Cognition Approaches.
Kim J. Physical activity benefits creativity: squeezing a ball for enhancing creativity. Creativity Research Journal. 2015;27(4):328-333.
Vallée-Tourangeau F, Steffensen, S.V., Vallée-Tourangeau, G., & Sirota, M. . Insight with hands and things. Acta psychologica. 2016;170:195-205.