Kuvitellaan tilanne, jossa joku koulun kiusaajista on työntänyt 12-vuotiaan lapsesi rappusista alas. Seurauksena fyysisiä ruhjeita, mahdollinen sairaalakäynti sekä kulukorvauksia tekijäosapuolen vanhemmilta. Tilanne käsitellään vakavasti, niin koulun kuin vanhempien toimesta.
Kuvitellaan toinen esimerkki, jossa sama kiusaaja kohdistaakin nyt lapseesi joukon verbaalisia hyökkäyksiä – solvaamalla tämän ulkonäköä, vaatteita, älykkyyttä. Tätä jatkuu useamman viikon ajan. Tilanne käsitellään, mutta ”onneksi mitään vakavampaa ei päässyt syntymään”, saatetaan hieman huojentuneinakin todeta.
Tarkastellaan seuraavaksi, miten aivot reagoivat näihin tilanteisiin. Ovatko kipukokemukset samankaltaisempia kuin usein kuvittelemmekaan?
Sosiaalista hylkäämistä on tutkittu paljon 2000-luvulla ja useita mielenkiintoisia havaintoja on ehditty tehdä.
Vaikuttaisi siltä, että fyysinen kipu ja sosiaalinen ulossulkeminen käsitellään täysin saman kipujärjestelmän kautta.
Aivokuvantamistutkimuksissa on havaittu, että kun henkilö suljetaan ulos ryhmästä, hänen aivoissaan aktivoituvat täsmälleen samat alueet, jotka aktivoituvat kun häntä satutetaan fyysisesti (etummainen pihtipoimu & aivosaari).
Nämä alueet reagoivat ennen kaikkea ’kivun ahdistavaan aspektiin’ – siihen tuntemukseen, mikä meitä ulossulkemisessa eniten ahdistaa.
Kun koehenkilöille on jälkeen päin tarjoiltu kipulääkettä, on niillä voitu lievittää ulossulkemisen aiheuttamaa kipua. Sama kipulääke, joka siis auttaa sinun kipeään varpaaseesi tai päänsärkyyn, vaimentaa myös sosiaalisen hylkäämisen aiheuttamaa kipua
On esitetty, että kyseessä olisi evolutiivinen sopeuma, jossa sosiaalinen kipu olisi kaapannut fyysisen kipujärjestelmän myöhemmässä vaiheessa myös omaan käyttöönsä – ryhmästä ulossulkemisen täytyykin aiheuttaa meille valtavaa kipua, sillä ryhmään kuuluminen on ollut selviytymisen kannalta elintärkeää.
Tuoreessa Kieferin ja kumppaneiden (2021) aivotutkimuksessa tehtiin mielenkiintoinen spekulatiivinen löydös: kiusaamista aiemmin kokeneilla aivojen aktiivisuus vaikuttaisi olevan sellaista, että aiempien kokemusten avulla he ovat kehittäneet mentalisointi- ja pohdiskelustrategioita käsitelläkseen uusia hylkäämiskokemuksia.
Nämä todisteet todella osoittavat, että kiusaamisen aiheuttama KIPU vastaa ihan konkreettisesti fyysistä kipua. Emme voi siis todellakaan vähätellä sitä, minkä olemme jo intuitiivisesti pitkään tienneet: kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Tärkeä viesti niin koulu- kuin työmaailmaan vietäväksi.
Lisää luettavaa:
Kiefer, M., Sim, E. J., Heil, S., Brown, R., Herrnberger, B., Spitzer, M., & Grön, G. (2021). Neural signatures of bullying experience and social rejection in teenagers. PLoS one, 16(8), e0255681.
Lieberman, M. D., & Eisenberger, N. I. (2015). The dorsal anterior cingulate cortex is selective for pain: Results from large-scale reverse inference. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(49), 15250-15255.
Zhang, M., Zhang, Y., & Kong, Y. (2019). Interaction between social pain and physical pain. Brain Science Advances, 5(4), 265-273.
Eisenberger, N. I., Lieberman, M. D., & Williams, K. D. (2003). Does rejection hurt? An fMRI study of social exclusion. Science, 302(5643), 290-292.