Gameful Mindsetillä tarkoitetaan pelinomaista lähestymistapaa, esimerkiksi työn suorittamiseen.
Pelit ovat luontainen flown lähde ja niiden tiedetään aiheuttavan myönteistä eustressiä.
👨💻Videopelien alkuaikoina pelintekijät suuntasivat tutkijoiden luokse. Videopelinörttien tavoitteena oli selvittää, miten pelit tulisi akateemikkojen mielestä suunnitella, jotta ne olisivat mahdollisimman koukuttavia.
🔎 Asetelma on kääntynyt päälaelleen – nyt tutkijat ihmettelevät, kuinka pelintekijät onnistuvat tekemään peleistään niin järjettömän koukuttavia.
On esitetty, että hyvä peli tarjoaa seuraavat kolme tekijää pelaajalleen.
1. Haaste. Peleissä epäonnistut usein. Ja tämä on hyvä, sillä jokainen epäonnistuminen pelissä on edistysaskel. Epäonnistumisista siis palkitaan.
2. Stimulaatio. Peleissä on aina uusia asioita tutkittavana. Tylsyyttä on rajallisesti, uutta stimulaatiota syötetään koko ajan pelin edetessä. Jatkuva stimulointi saa sinut innostumaan yhä enemmän.
3. Palkinto. Peleissä motivaatio syntyy kaikista niistä pienistä palkinnoista eli edistysaskelista, joita matkan varrella on jo saavutettu. Saavutetut palkinnot ovat välttämättömyys pelissä etenemiselle, niitä osaa arvostaa.
👉🏽 Challenge, Stimulation, Reward.
Miten siis pelillistää omaa työtänsä? Väitän, että moni teistä tekee jo niin: täysin tietämättään.
Kaverin voittaminen ristiseiskassa, musavisassa tai keilaradalla on palkitsevaa, ja aiheuttaa mukavan dopamiini- ja endorfiiniryöpyn. Mitäpä, jos tällaisen palkitsemisreaktion aikaansaamiseen ei tarvittaisi toista osapuolta lainkaan?
Lähdetään liikkeelle siitä, että hyvän pelin luomiseen et tarvitse kilpakumppania: riittää kun kilpailet itseäsi vastaan.
Aseta itsellesi pieniä päivittäisiä tavoitteita ja kilpaile itseäsi vastaan!
✔️ ”Teen tämän homman alle 30 minuutissa”
✔️ ”Kävelen tämän lenkin tänään alle tunnissa”
✔️ ”Teen tänään lyhyemmän työpäivän kuin eilen”
✔️ ”Kirjoitan tänään 100 sanaa enemmän kuin eilen”
✔️ ”Otan tänään 200 askelta enemmän kuin eilen”
✔️” Vartti kahvitaukoon, ehdin varmasti lukea vielä nämä sivut”.
Kilpaileminen itseään vastaan ei saa olla stressaavaa suorittamista. Sen tavoite on lisätä sopivaa haastetta (yksi sisäisen motivaation kulmakivistä) ja pieniä endorfiini- ja dopamiiniboosteja päivään.
Työtä on monenlaista. Isommat projektit, jotka vielä hakevat suuntaansa, muistuttavat paljon erilaisia seikkailupelejä. Niissä on edessä uusi ihmeellinen maailma, jota lähdet rauhassa tutkailemaan.
Sitten on nopeatempoisia pelejä, kuten Tetris, jossa nautinto syntyy tasaisesti lisääntyvästä haasteesta ja välittömästä palautteesta (pistelaskuri yms.).
Parhaimmillaan työpäivän erilaiset askareet voikin suunnitella kuin videopelin, jossa toisinaan seikkailet roolipelimaailmassa…
…toisinaan suoritat nopeatempoista taistelua aikaa vastaan.
Nousujohteista kehitystä hauskalla työotteella! 💪🏽🔥
Lukuvinkkejä:
McGonigal, J. (2011). Reality is broken: Why games make us better and how they can change the world. Penguin.
Plass, J. L., Mayer, R. E., & Homer, B. D. (Eds.). (2020). Handbook of game-based learning. Mit Press.